Joulupäivänä Kotkassa

Edellisenä päivänä oli sen verran satanut räntää, että maassa oli aattoaamuna valkoista, mutta sitten iltapäivällä alkanut vesisade huuhtoi lumet taas pois.

Talvipinnoja tuli tänään 60 täyteen, viimeiset harmaahaikara Kotkan Mussalosta ja Haminan Pitkiltähiekoilta ja koirastavi Kymijoelta.

Huumanhaaran viisi kanadanhanhea sinnittelevät edelleen Suomen talvessa.
On sanottu, että Suomeen on tulossa viides vuodenaika, nimeltään vaikka: Talven odotus.

Huumanhaaran vakiopaikallaan oli laulujoutsenpari. Poikanen oli tällä kertaa jossain muualla. Kyhmyjoutsen yritti hivuttautua niiden paikalle, mutta suostui suosiolla antamaan tilaa itseään voimakkaammalle laulujoutsenelle.

Muita merkittäviä havaintoja oli myös Haminan Lupinlahdella, jolla näkyi 85 kyhmyjoutsenta ja 1 naaraspukuinen uivelo kauempana lahdella.

Rannikolla kovaa tuulta ja sadetta

Muutamia hyviä talvihavaintoja löytyi tällekin päivälle, kuten silkkiuikku, uivelo ja pikkulokki. Nuori pikkulokki lenteli Haminan Tervasaarella. Sen kuvio muistuttaa pikkukajavaa, mutta kyynärsiiven takareunat (kyynärpäästä kainaloon) ovat tummat, kun pikkukajavalla ne olisivat valkeat).

Kotkan Huumanhaaraan on tullut myös laulujoutsenperhe, jolla on laulujoutsenille yleisin poikasmäärä, viisi poikasta. 

Joulukuun alusta laskettuna havaittuja talvilajeja, ns. talvipinnoja on minulla nyt 56 kpl, viimeisin Huumanhaarassa lennellyt kanahaukka.


Kuulin tänään mielenkiintoisen jutun linnuista. Kauan sitten Lasu oli löytänyt maasta hippiäisen jo pian lentokykyisen poikasen kovassa tuulessa pesästä pudonneena. Hän oli vienyt poikasen takaisin puuhun pesään. Juuri kun hän oli viemässä pesään poikasta, emo oli tullut ja välittämättä mistään, nähnyt vain poikasen ja niinpä Lasu oli nähnyt kädellään emon ruokkimassa hippiäisen poikasta!


Hyvää joulun odotusta kaikille lintujen ystäville Kotkasta!

Tänään oli hyvä talvihavaintopäivä

Tuulisten päivien jälkeen oli pilvipoutaista ja linnutkin liikkuivat paremmin. Kotkan Tervaleppälehdosta löytyi polulta vielä piilotteleva uusi tuttavuus mahdollisesti seurattavaksi talven mittaan; punarinta. Vaaleampi pähkinänakkeli ilmoitti myös äänekkäästi olemassa olostaan ja kävi Ruotsinsalmen linnoituskaupungin aikaisilla raunioilla ruokailemassa, samoin puukiipijä kiipeili ylös puusta puuhun. Yläruokinnalla pikkutikkakoiraskin näyttäytyi tällä kertaa. 

Huumanhaaraan oli tullut lisää joutsenia, myös kyhmyjoutsenpariskunta ja niiden poikanen.

Muitakin hyviä havaintoja oli tälle päivälle aivan lähialueilta. Pyhtään Heinlahdelta löytyi nuori lapasotkakoiras ja Tavastilan pelloilta uusi nuori hiirihaukka.


Haminassa laiturilla lepäili 17 naurulokkia, joista 2 oli vanhaa ja 15 nuorta.  

Tänään talvipinnoja eli joulukuun alusta laskettuja lajihavaintoja on minulla nyt 48 kpl. Tälle päivälle uusia olivat punarinta, pikkutikka ja lapasotka.


 

Myrskyisä tuuli vain jatkuu Jaakkolanrannassa

Kotkassa merituuli puhalsi etelästä. Jaakkolanrantaan oli tullut nyt Kymijoelta takaisin nuori pariton jouhisorsakoiras. 

Lahdenpoukamassa jouhisorsan kanssa kymmenet kalalokit, sinisorsat ja naakat odottivat sorsien ruokkijoita.

Jouhisorsa on nyt 45. tämän talven talvipinnani.

 

Itsenäisyyspäivän pinnaralli

Kylyn eli Kymenlaakson lintutieteellisen yhdistyksen itsenäisyyspäivän pinnaralliin osallistui 8 joukkuetta. Yksi niistä oli meidän Team Nakkeli.
Tässä innokkaat rallaajat etsivät jouhisorsaa Kotkan Jaakkolan rannasta, mutta se ei ollut nyt paikalla. Sen sijaan taustalla olevalla saarella näkyi kaksi korppia. 

Ryhmämme näki päivän aikana 39 lajia, kun viime vuoden lumimyräkässä niitä oli vähemmän, 34 lajia. Nyt parhaimmat lajit ryhmällämme olivat hiirihaukka, varpuspöllö ja lapinpöllö. Kiertämältämme aluelta jäi puuttumaan tällä kertaa mm. kuusitiainen ja töyhtötiainen.

Voittajajoukue havaitsi päivän aikana 47 lajia ja kaiken kaikkiaan ryhmät havaitsivat eri lintulajeja yhteensä 64 kpl.

Viime vuonna ei näkynyt yhtään kyhmyjoutsenta, kun taas nyt niitä oli oli kymmeniä, myös laulujoutsenia näkyi hyvin.


Nämä aikaisemmin syksyllä kuvatut laulujoutsenet, "ruskajoutsenet" ovat edelleen samoilla paikoillaan Huumanhaarassa. Nuori lintu on vain muuttamasa väritystään joulua kohti.

Lapinpöllö

Ensimmäinen adventtisunnuntai oli synkkä ja sateinen. Etsittiin pöllöjä, näkyi  lapinpöllö ja 3 lapinharakkaa.

Ensimmäisen adventtisunnuntain kynttilät oli sytytetty Ruotinpyhtään Ruukin kirkolla. Koskikara oli omalla paikallaan läheisessä purossa. 

Muuten oli aika hiljaista. Vain Pyhtään Munapirtin sillan luona parveili suuri  isokoskelojoukko. Sateisena päivänä pimeys alkoi vaikuttamaan jo klo 14 aikoihin ja vesisade vain yltyi.

Kolmen lajin pöllöretki

Marraskuisiset päivät ovat lyhyet, jos onni suosii, voi sitkeän työn palkita myös hyvä havainto. Nyt lapinpöllö, tosin nyt vaikeassa paikassa, yksityistien takana Kotkan kaupungin alueella. Minulle se oli elis. Voiko lapinpöllöstä sanoa ihana ja söpö.

Pienen hakemisen jälkeen, löytyi myös Haminan Pappilansaaren toinen pähkinänakkeleista läheiseltä linturuokinnalta tinttien ja hömötiaisen seurasta. Varpuspöllöä ei näkynyt alueella, varmasti pähkinänakkelin  onneksi. Mutta  Kotkasta löytyi myöhemmin tien viereltä varpuspöllö, sille tyypilliseltä paikalta, kuusen latvasta.

Viirupöllöstä en saanut kamerallani kuvia, se oli arka, eikä päästänyt tarpeeksi lähelle ja säntäsi metsän sisään. Sen linnun perässä ei kannata juosta, se menee aina vain kauemmas ja kauemmas. 

Varpuspöllö koivikossa

Virolahden hautausmaan viereisestä koivikossa, pellonreunasta, löytyi varpuspöllö käpytikan varoittelevan räkätyksen avulla. Varpuspöllöjä vaikuttaa nyt olevan melko runsaasti.  Pakkasta oli reilu viisi astetta. Jäätyneet heinät rahisivat ja paikalla oli metsäojia, joita piti ylittää, mutta tämä lintu oli peloton ja päästi aika lähelle.

Edellisenä päivänä Elimäen Mustialan arboretumissa tinttejä ja muita talvilintuja oli lähinnä piharuokintojen lähellä. Muutama puukiipijäkin näkyi  kiipeämässä vikkelästi puun runkoa alhaalta ylös ja lentämässä taas toisen puun juurelle.

Yöllä satanut räntä oli sulamassa. Arboretumista löytyy mielenkiintoista katsottavaa vuodenajasta ja säästä riippumatta. 

Kesäistä rarien huumaa

Päivät lyhenevät, joten retkiaika supistuu viikonvaihteen keskipäivään, on aika muistella kesää.

 26.6.2011 Haminan Kirkkojärvellä kirkkaassa auringonvalossa, aamuretkellä,  puun oksalla oli kaksi pussitiaisen poikasta ja pesästä kurkki vielä kolmas poikanen. Emo toi niille nokassaan ruokaa. Oli pussitiaisen lentopoikue! Oli hienoa, että lintu oli saanut rauhassa pesiä. Sitä olinkin jännittänyt aika paljon ja tietoisesti olimme käyneet paikalla läheisellä tiellä vain muutamia kertoja. Aikaisemmin olimme myös toisaalla Kirkkojärvellä, nähneet niiden lisäksi myös kolmannen aikuislinnnun, koiraan. Pussitiainen on ilmaston lämpenemisen myötä ehkä vakiintumassa Suomeen uudeksi pesimälajiksi.

Arohyyppä on keskisen Aasian kahlaajalintu. Olin mukana 13.7.2011, kun se löytyi  seitsemännen kerran Suomesta, Elimäen pellolta. Sen maailman kannaksi on kirjattu 600 - 1900 yksilöä, mutta nykyisin tarkennetussa laskennassa noin 5000 yksilöä. Määrä on erittäin vähäinen. 

Kiljukotkan, oikeastaan kaksikin vanhaa lintua saattoi löytää aivan rajan pinnasta, kun se saapui myyräjahtiin Ylämaan Väkevänjärvelle.


Toki monia muitakin tapahtumia jäi mieleen, usein kaikkien kivointa on löytää itse jokin lintu, sen arkipuuhissa, osana luontoa.  On ollut hienoa ymmärtää erilaisten havaintojen kautta luonnon monimuotoisuutta ja haavoittuvuutta. 

Jouhisorsa Kotkansaarella pullasorsien joukossa

Vähän erillään sinisorsista, mutta silti porukoissa Kotkan Jaakkolanrannassa on muiden sorsien joukossa uiskennellut jouhisorsakoiras. 

Aika näyttää, jääkö se Kotkansaarelle talveksi. Onkin jo kulunut aikaa edellistä kerrasta.  Kymenlaakson lintutieteellisen yhdistyksen eli Kylyn alueen ensimmäinen koko talven talvehtiva jouhisorsahavainto, naaras, on niinkin kaukaa kuin 30. vuoden takaa, vuodelta 1981. 

Yksittäisiä merkintöjä marras-joulukuisista jouhisorsahavainnoista  Tiiran lintukirjanpidossa on kyllä Kotkalle kirjattu vuosikymmenten mittaan muutama sen jälkeenkin, mutta talvehtimisesta on siis jo 30 vuotta. 

Jouhisorsa on pääasiassa Lapin aapasoilla ja Perämeren rannoilla ja saaristossa pesivä kaunis sorsalintu. Uusimmassa vuoden 2010 uhanalaisuusarvioinnissa se määriteltiin vaarantuneeksi lajiksi. 

Nuori hiiripöllö oli edelleen paikalla

Pitkällisen etsimisen jälkeen ei sitten kuitenkaan tiedetyistä varpuspöllöpaikoista yksikään tuottanut tulosta. 

Hiiripöllö Virolahden Ala-Pihlajassa oli edelleen paikalla, nyt autiona olevan maalaistalon pihan lähellä. Tämä hiiripöllö on nuori. Sen tietää pyrstösulkien tervävinä olevista kärjistä. Vanhalla hiiripöllöllä pyrstösulkien kärjet ovat pyöristyneet.

Hamina Pappilansaaren pähkinänakkeleista on viime aikoina näkynyt vain yksi yksilö. Olisikohan paikalla aikaisemmin näkyneellä varpuspöllöllä jotain tekemistä asian kanssa?

Hiiripöllön suurvaellusta odotellessa

Hiiripöllön suurvaellus Pohjois-Suomen pesimäpaikoilta etelään
nähtiin viimeksi 1970-luvulla. Silloin samana päivänä saattoi nähdä parhaimmillaan useampiakin hiiripöllöjä. Nyt syksyn ensimmäisen hiiripöllön näimme Virolahden Ala-Pihlajassa. 

Hiiripöllö on päiväpöllö eli se saalistaa päivällä. Joskus niitä voi huomata pellon ja teiden reunoilla sähkölangoilta saalistamassa.  Tämäkin hiiripöllö siirtyi myöhemmin kuusen latvasta pellon reunalle.

 

Kaakkoisvirtaus toi pikkujoutsenia

Elimäen Värälässä lepäili pikkujoutsenryhmä: emot ja kolme poikasta ja neljä muuta aikuista. Tämä oli nyt syksyn ensimmäinen näkemämme pikkujoutsenparvi. 

Kullakin pikkujoutsenella on niille ominainen nokan värityksensä. On tutkittu, että ne tunnistavat toisensa nokan värityksen perusteella. On jopa kirjoitettu, että jos pikkujoutsen kuolee,  sen kumppani yrittää löytää uudeksi kumppanikseen sellaisen  pikkujoutsenen, jonka nokan väritys muistuttaa kuolleen kumppanin nokan väritystä.

Yksi nuori tundrahanhi oli tämän pikkujoutsenparven mukana. Lähellä Värälässä oli myös yksittäinen vanha tundrametsähanhi. 

Teutjärvellä oli bongattavissa kaksi nuorta kurkea parinsadan laulujoutsenen parvessa. Eilen näkyi vielä lyhytnokkahanhi ja 2 kapustarintaa, mutta tänään ei niitä näkynyt. 


Yksittäisiä pieniä laulujoutsenparvia oli siellä täällä.

Uiveloja, alleja, telkkiä Lapinjärvellä

Lapinjärveltä löytyi pari vuotta sitten rakennettu lintutorni ja kaukana paljon vesilintuja. Ystävällisen paikalle saapuneen lintuharrastajan avustuksella löytyi myös paikka, josta lintuja pääsi tutkailemaan jonkun verran lähempää. 

Itselleni vuoden pinna oli pilkkasiipi. 

Paikalla oli yli 100 allia, toistasataa telkkää, neljä pilkkasiipeä, mustalintu, kaksi lapasotkaa ja 90 tukkasotkaa sekä lisäksi hieno kerääntymä uiveloita, 95 yksilöä.  Rantapellolla oli lisäksi 150 valkoposkihanhea. 

Uivelot eivät ole mitään  kesyjä lintuja. Kun hieman vilahdin mäen alta, jonkun matkan päästä, niin jo lähiparvi pakeni lentoon.

Teutjärven Niemistön korjaamattomalla kaurapellolla oli hieno joutsenparvi, 250 yksilöä,  paikalla myös kolme taigametsähanhea, merihanhi, tundrahanhi, kymmeniä kanadanhanhia ja jopa nuori lyhytnokkahanhi.

Värälässä bongattiin valkoviklo ja kaksi kapustarintaa, tulvapellolla.

On talviaika, ainakin kellon mukaan. Koskikara oli myös saapunut Strömforsin ruukin vakiopaikalleen.

 


 

Ennen talviaikaa

Mitähän on käynyt Kotkan tervaleppälehden viime vuoden vaalealle pähkinänakkelille? Kun tarkasti katsoo sen vatsaa, niin eikö vain se olekin aika punertava. Viime vuonna vaalea nakkeli taisi olla tätä lintua vaaleampi.

 

Pähkinänakkeleiden varmistettuja pesintöjä oli Suomessa viime kuuden vuoden Lintuatlaksessa neljä kappaletta. Toivottavasti se sopeutuu hyvin. Jos linnusta voi niin sanoa, niin pähkinänakkeli vaikuttaa hyvin ihmisen kanssa pärjäävältä. Tervaleppälehdon pähkinänakkeleista punaisempi koiraslintu uskaltaa syödä ihmisen kädestä auringonkukansiemeniäkin.

Viikonloppu suosi sään puolesta. Aurinko paistoi ja lämpöä oli + 10 astetta eikä juuri luvattu tuulikaan haitannut. Haminan Tervasaaren laiturilla tuli naurulokeille kiistaa hyvistä tähystyspaikoista. Toinen naurulokki yritti saada itselleen hyvän paikan. Mutta, onnistumatta.

  

Kellojen kääntö tunnilla nyt taaksepäin on edessä.  Retkeilyaika viikonvaihteessa töiden jälkeen vähenee tunnilla.  Pimeys on jo klo 17.

Mutta, olipa aurinkoa tai sadetta, kyllä lintuja ja luontoa riittää, marraskuussakin! 

Kymenlaakson uusin pesimälaji

Virolahden kirkonkylässä on pitänyt koko kesän reviiriä pähkinänakkelipariskunta. "valkoinen ja punainen nakkeli".
Kuvatessani nakkeleita, linnut sätsättelivät varpuspöllöä,
vieressä metsikössä vaelsi puita pitkin pohjantikka ja 
myöhemmin vielä metelöitsi harmaapäätikkanaaras käpytikan kanssa
lähistöllä.

Reviiri on ollut kuluvana vuonna myös ainakin Kotkassa ja Haminassa.  Linnut ovat luultavasti kaikki olleet alalajia europaea.

Viime vuonna varmistettiin ensimmäinen pesintä Kymenlaaksossa. 
Haminan Vilniemessä 10.6.2010 näimme: "2 ad + 7 - 8 juv, pähkinänakkelia. Emot ruokkivat aktiivisesti lennossa olevia poikasia". 

Cygnus 2E26

Sateisella jousenretkellä pelloilla oli Lasun huolellisen laskennan mukaan 
aikuisia laulujoutsenia 404 ja nuoria 31 yksilöä. Suurimmassa parvessa Iitin Sääksjärvellä oli 305 joutsenta.

Samassa isossa parvessa näkyi kaularengastettu laulujoutsen, 2E26. Se on ollut paikalla ilmeisesti jo viikkoja.

Luonnontieteellisessä keskusmuseossa toimiva rengastustoimisto vastaa Suomessa lintujen rengastuksesta ja rengaslöytöjen kokoamisesta.

Tilhet muutolla

Syksyn tilhien päämuutto on saavuttanut rannikon. Satapäiset tilhiparvet ovat hetkessä syöneet Kotkassakin tavalliset pihlajamarjat ja ovat siirtyneet rautatieaseman ruotsinpihlajiin ja kuvassa Karhulassa orapihlaja-aitoihinkin. Orapihlajan marjat näyttivät olleen tilhille kovin suuria ja marjat putoilivat helposti nokasta maahan. 

Tilhiä vaeltaa nyt kaupunkipuistossakin. Varsinaisesti tilhi on taigametsän lintu, sen ensimmäinen pesintä löydettiin Suomesta v. 1856 Muoniosta.

Vanhat korjuumenetelmät ovat jo historiaa Pyhtäällä. 

Ruskajoutsenet

Kotkan Huumanpohjassa joutsenpari ja poikanen viettivät iltaa.  Jumalniemen lehtipuiden ruska heijastui komeasti veteen. 

Virolahden Lakakalliolla odoteltiin maakotkia, ilman tulosta. Sen sijaan varismuutto oli hyvin vilkasta, oli varisten päämuuttopäivä. 

Muuttohaukka näkyi kaartelemassa, kyseessä oli vanha lintu; harmahtava selkä ja poikkijuovikas maha.  Lokakuinen yllätys oli myöhäisen kalasääsken muuttomatka kaakkoon. Lisäksi paikalla oli pientä tilhimuuttoa itään.

Sinisuohaukat

Lintuhavainnoista voi tulla vastaan erilaisia yllätyksiä, jos niitä seuraa systemaattisesti. Tiira on hyvä seurantajärjestelmä, se kertoo linnuston muutoksista vuosien varrella ja vuoden mittaan eri puolilla Suomea. Siihen kirjaamalla voi myös helposti seurata havaintoja ja laskeakin niitä. 

Haukkojen määrä pelloilla on selvästi vähentynyt. Sinisuohaukkoja näkyi vain Elimäenjärvellä, aikuinen koiras ja kuvassa oleva nuori sinisuohaukka taivaalla.  Se oli samalla vuoden 87. sinisuohaukkahavaintoni!

Börringen hiirihaukka

Nuori börringen hiirihaukka kisaili Elimäenjärvellä nuoren piekanan kanssa. 

Börringen hiirihaukka eroaa nuoresta piekanasta lennossa ja pellossa istuessaan mm. siitä, että sillä onkin vaalea maha.

Elimäenjärvellä näkyi myös 4 sinisuohaukkaa.

Päivän aikana valkoposkihanhia näkyi yhteensä parikymmentä tuhatta. Ansereita eli harmaahanhia näkyi vain vajaa sata yksilöä. 

Värälässä parinsadan laulujoutsenen parvessa oli 3 vanhaa pikkujoutsenta.

Päivä oli kovin tuulinen. Liekö se ollut syynä siihen, että Ahvion mullospellolle varisparveen oli laskeutunut kaksi nuorta merikotkaa.

Moision kartanon tikleistä yksi.

Kellovuoren lintulaudalta

Kellovuorella oli aamupäivällä hiljaista muuttoa, näkyi 5 merikotkaa ja 1 vanha piekananaaras. Katselin lintulaudan viherpeippoparven liikehdintää ruokinnalle ja takaisin männyn oksille.  

Paikalla käy 2 töyhtötiaista ruokinnalla. Töyhtötiaiset liikkuvat talvellakin pareittain ja ne pitävät myös talvireviiriä alueella.

Edellisenä päivänä oli käynyt ruokinnalla harmaapäätikkakin. Kuvassa käpytikka kurkistelemassa.