Muuttolintuja ja suppilovahveroita

Hanhet olivat muuttaneet mökkiläisten mukaan jo yöllä ja mennessä Lakakalliolle lintujen äänet kertoivat vilkkaasta muutosta. Parin tunnin aikana hanhia muutti noin 4000 yksilöä, niistä suurin osa valkoposkihanhia, osa etäällä ja jäivät hanhilajiksi = AB (Anser/Branta, lintujen suvut).

Yksi 90:n yksilön iso muuttava kurkiparvi näkyi myös Virolahden Lakakalliolle. 


Suppilovahveroita löytyi metsistä hyvin.

Emoltaan ruokaa kerjäävä nuori kiljukotka taisi jäädä eliksenä näkemättä. 
Päivemmällä aikuinen oli kuitenkin näkynyt Väkevänjärvellä piisameja yrittämässä. Laulujoutsenten pieniä parvia alkaa kerääntymään pelloilla, myös Miehikkälän Laisniemeen.

 
Miehikkälässä tien vierellä puissa oli kolme teeripoikaa. Kanalinnut käyvät tiellä syömässä jauhinkiviä hienontamaan siemenravintoa.

Vaikutelma viikonvaihteesta oli, että Kymenlaaksossa oli eri havaintopisteissä saatu hyviä tuloksia vilkkaasta syysmuutosta.

Hanhimuutto vilkastuu

Päivän lintu oli valkoposkihanhi, joita  eniten oli Muhniemen Kylänaholla, noin 8000. Yhteensä valkoposkihanhia näkyi päivän aikana noin 12 000. 

Silti moni muu laji oli vähälukuisempanakin  mielenkiintoinen. Kuten Junkkarinjärven pellon metsähanhet, enimmäkseen kuvan rossicuksia, mutta myös  "taigametsähanhia", fabaliksia ja kuvassa myös näkyviä tundrahanhia.

Värälän pellolle lensi 70 kapustarintaa, joista vain 1 oli aikuinen, loput nuoria kapustarintoja. 

Iitin Sääksjärvi on vaikuttaa alueella ainutlaatuiselta lintujärveltä, nytkin siellä kellui järvellä ja lenteli yli 60 naurulokkia ja 3 pikkulokkia.  

Määrällisesti huomattava oli myös laulujoutsenet, joita näkyi yli 130 yksilöä, parhaimmaillaan Kouvolan Lamminkulmalla  pellolla oli 60 laulujoutsenta.

Teutjärven hanhet

Syyspäivän tasaus. Sadepilvi levisi kiilana suoraan ylitse, vaikka niin oikealla kuin vasemmallakin on vaaleaa taivasta.  Edellisenä päivänäkin pahin kaatosade tuli juuri, kun suuri määrä lintuja oli näkösillä. 

Pellolla oli arviolta 1600 valkoposkihanhea. Pian ne lensivät peltotiellä ajavaa avolava-autoa pelästyen pienemmissä parvissa haukkuvasti kaakattaen  keskelle Teutjärveä yhtenäiseksi lautaksi. 


Edellisenä päivänä pienemmässä ryhmässä muut söivät tai lepäsivät, paitsi vartijahanhi, joka tuijotti suoraan, olikohan nähnyt jo pitkähköstä matkasta katselijat. 


Muutamia "tundrametsähanhia", alalaji rossicus, oli pellolla valkoposkihanhien joukossa. Nuori rossicus-metsähanhi erottuu tummemmalla nokallaan, kun emoilla nokka on oranssinen.

Teutjärven lintutornilla muut olivat lauttana vedessä, mutta yksittäinen hanhi kaakatteli ja kierteli etsiskellen ympäriinsä, siltä lienee porukan lähdössä eksynyt joko kaveri tai emo.  

Myöhemmin laskevassa ilta-auringossa valkoposkihanhet lensivät parvittain takaisin pellolle.

Staijaamassa Kellovuorella Virolahdella

Hyvässä poutaisessa säässä, tosin vain pienen tuulenvireen myötä, Kellovuoren yli ja ohi muutaman tunnin staijauksessa  muutti erityisesti hiirihaukkoja, yhteensä 113 yksilöä.  Parhaimmillaan ryhmässä oli parikymmentä hihaa pyörimässä. Joku tuli muuttoliidossa melko lähellekin.

Hyvän muuttopäivän eräs mieleenjäävimpiä oli kun neljän merikotkan  ja yhden hiirikaukan parvessa pyöri myös yksi subad maakotka. Valkoiset alueet keskellä sen siipiä heijastuivat vielä kauas kaukoputkeen. 

Kurkimuutto oli tänä viikonloppuna melko vilkasta. Niitä näkyi staijauksessa tänään 101 ja edellisen päivän Lakakallion muutto yhteenlaskettuna 320 kurkea.

Mahdollista nuorta kiljukotkaa ei vielä löytynyt Väkevänjärveltä. Oheisessa kuvassa näkee, miten lähisaarien puiden latvoissa voi löytää saalista odottavan kiljukotkan, tällä kertaa ehjäsiipisen aikuisen. 

Vähän hiljaisempi sunnuntai

Sunnuntaiaamu oli puoleen päivään asti Lakakalliolla hiljaista ja sumuista muuton odottelua. Kahden tunnin aikana meni noin 20 haukkaa, mehiläis- ja hiirihaukkoja. 

Maanantaina Tiirasta voitiin todeta, että kun olimme jo poistuneet paikalta, päivä oli sitten kuitenkin kirkastunut, muutto vilkastunut ja muuttanut oli yli 450 hiirihaukkaa lähes päältä. 

Mutta Muurikkalassa Tohmonmäeltä kiljukotkaa miettiessä näkyi paikalla toisiaan jahtaamassa 3 nuorta sinisuohaukkaa ja 2 hiirihaukkaa ja palokärki mukana lisäämässä salaperäistä synkkää tunnelmaa. Väkevänjärven risasiipisempi kiljukotka oli jo ehtinyt lentää pesälleen.

Mieleen jäi myös rautiaisen hihitys ja istuminen langalla sekä lapinsirkun, järripeippojen ja lapinkirvisen äänet. Muuttoa oli, vaikkakin hienoisen sumun seassa. Peipot ovat alkaneet kerääntymään metsän reunaan.

Kotkan Hovinsaarella oli jo päivällä melko äänetöntä. Edellisen päivän sinirinnatkin olivat jo jossain muualla. Auringonkukat kukkivat vielä viime talven lumenkaatopaikalla. 

115 paikallista petolintua ja Sääksjärven lintujärvi

Iitin Sääksjärvi on Kymenlaakson parhaimpia paikkoja nähdä syksyllä naurulokkeja ja pikkulokkeja. Niin nytkin. Tosin turha tähyillä ruskeapäisiä naurulokkeja, ne ovat jo talvipuvussa, vanhoilla vain musta piste poskessa. Yhteensä eri-ikäisiä naurulokkeja oli 40 yksilöä.  11 pikkulokkia olivat kaikkia nuoria yksilöitä. Sääksjärvi oli yllävän hyvä lintujärvi, siellä näkyi haapanoitakin 250 yksilöä. Oli sinisorsia, tukkasotkia, jouhisorsia, lapasorsia. 

Tuulihaukkojen määrä alkaa jo laskea, mutta edelleen niitä näkyi toiseksi paras tuloksemme, 74 yksilöä. Suohaukkoja näkyi nyt hyvin, 18 sinisuohaukkaa ja 10 ruskosuohaukkaa. 

Nuori tinnu oli tien varrella langoilla.

Jotain ihan muuta

Olen lukenut kirjan, Veikko Huovisen Konsta Pylkkänen etsii kortteeria.  Se kestää lukemista syysiltojen lukemisena uudestaankin.Se on kertomus siitä, miten Pylkkäs-Konsta etsii kortteeria, jossa voisi rauhoittua  maailman suhdanteilta ja melskeiltä.  Myös muutamia lintuja on päässyt kirjan sivuille. Luonnon ystävä ihastuu helposti kirjaan.

Monta tärkeää kysymystä vaatii vielä pohtimista, kuten ymmärtää, mitä lipisevillä haavanlehdillä on sanomista. Tai mihin työ häviää.

Kyllä Konsta kortteerinsa löytää, kunhan vain jaksaa panna jalkaa toisen eteen Pohjoisen saloilla. Kuten takakannen esittelyssä esitetään: "Vaan sitä ennen ihan käpsäkästi olemisen syrjässä. Käpsäkästipä hyvinkin!" Suosittelen.

.....ja jos päivä menee sisätiloissa, voi vaikka lukea satuja. 

 

Kattohaikara Haminan Husulan suoran pellolla

Kävimme bongaamassa syyskuisen harvinaisen vieraan, vanhan kattohaikaran,  Haminassa. Kyseessä on sama lintu, joka oli havaittu edellisenä päivänä Kotkan ja Haminan alueella.

Tinnuretki Elimäelle ja kiljukotka Väkevänjärvellä

Lauantain tinnuretki pääasiassa Elimäen suuntaan Lasun kanssa tuotti ennätystuloksen, 135 tuulihaukkaa koko päivän retkellä. Tuulihaukkoja kirjautui parhaimmalla alueella 18 kpl, joskin pääasiassa peltoaukealta löytyi aina 1 - 5 tuulihaukkaa. Tuulihaukoista 15 oli koiras- ja loput naaraspukuisia. 

Tuulihaukkojen määrä ainakin tänä vuonna näyttää kasvaneen. Mikä yllättävää myös oli se, että näkyi vain 1 nuolihaukka. Tänä vuonna arosuohaukkoja on Suomesta löytynyt hyvin, mutta retkellä ei tullut vastaan yhtään arosuohaukkaa, sinisuohaukkoja kylläkin, 15 kpl, joista 6 koirasta. 

Petojen yhteismäärä oli 175, joista lajeja keskittyi kuuteen lajiin.  

Usein tuulihaukat lekuttelevat pellolla tai piilottelevat sähkötolppien kätköissä kuten kuvassa oleva tuulihaukka. Kyseessä on vanha tinnu, joksi sen tunnistaa kupeilla olevista sydämenkuvista. 

Sunnuntaina oli lämmin aurinkoinen päivä. Aamulla Lakakalliolla vilkastui hiirihaukkamuutto ja niitä näkyikin noin 40 kpl, mutta kun tuulen suunta kääntyi ja se tyyntyi, myös haukkamuutto näytti sammuvan. Niinpä vaihdoimme paikkaa Lappeenrantaan kuuluvalle Väkevänjärvelle.


Siellä vastaan lensi melko pian kiljukotka myyrää kantaen ja näytti lentävän Venäjän puolelle jääneen Laihajärven suuntaan. Tämä oli eri yksilö kuin aikaisemmin samana kesänä paikalla näkemämme kiljukotka. 


Virojoellapäin oli selvästi vähemmän petolintuja kuin Elimäellä. 


Miksi seurata nyt haukkoja? Siksi, että niiden muutto on juuri nyt lintumaailmassa ajankohtaista.  On myös hyvin rentouttavaa katsella pitkälle taivaanrantaan, nähdä yhtäkkiä aikaisemmin vain kaukaa näkemänsä lintu hyvin elävänä ja sävykkäänä kaukoputken kautta ja myös oppia vähitellen linnuista enemmän ja enemmän. Toki omasta puolestani jään varmasti paljon jälkeen niistä, jotka ovat harrastaneet aktiivisesti kymmeniä vuosia lintuja.  Mutta, aina uuden oppiminen itsessään, havaintojen liittyminen toinen toisiinsa ja tiedon syventyminen ja muodostuminen kokonaisuudeksi,  on mielestäni kiinnostavaa.