Kiersimme tänään Mustilan Arboretumin ympäri. Kulkeminen olikin nyt helpompaa, koska polut oli aurattu. Metsäpolun varrella kuului ja näkyi lähinnä perinteisiä talvilintuja, kuten kuusitiaisia, hippiäisiä ja puukiipijä. Taviokuurnia ja pikkukäpylintuja ei havaittu lehtikuusikoissa ainuttakaan. Kotkassa vielä eilen näkyi kolme taviokuurnaa syömässä lehtikuusen lehtisilmuja.
Viikonvaihteessa tuli kuitenkin muutama uusi talvipinna,
Kyminlinnasta spontaanina varpuspöllö ja Korialta pongattuna pikku-uikku.
Tällä hetkellä talvipinnoja on 59. Vuodenpinnoiksi taitaa jäädä 232, viimeisimpänä vuorihemppo. Pahimpia puutteita ovat ainakin kaakkuri ja luhtakana.
Aivan tosissani en pinnoja kuitenkaan kerää. Se on kuitenkin yksi aktiivisten lintuharrastajien kirjaamismenetelmä ja tapa oppia paremmin tuntemaan lintuja.
Hyvää lajirikasta ja rauhaisaa uutta vuotta blogini lukijoille!
Kotkassa Korkeakoski on Langinkosken ohella toinen hyvistä talvisista koskelopaikoista, jossa parhaimmillaan voi olla kymmeniä koskeloita. Tänään niitä näkyi 22 yksilöä kirkkaassa talvipäivässä ja 17 asteen pakkasessa.
Korkeakoski on yksi Kotkan parhaista Kymijoen talvisista vesilintupaikoista. Siellä on tavattu aikaisemmin useamman kerran pikku-uikku ja ainakin kerran jopa kuningaskalastaja.
Taviokuurnat ovat Kotkasta selvästi vähentyneet, mutta tänään vastaan tuli kolmen ja neljän yksilön parvet. Linnut ovat siirtymässä pihlajanmarjojen loputtua enemmän lehtikuusikoihin, missä ne syövät lehtikuusen silmuja.
Koskikaroja on näkynyt ainakin toistaiseksi vähän. Koivukoskella sukelteli tänään niitä kuitenkin kaksi.
Kyminlinnassa Mikko Pöyhönen oli juuri havainnut Kyminlinnassa syksyllä paikalle tulleen valkoselkätikkakoiraan, jonka onnistuimme vielä saamaan talvipinnan.
Viikonlopulla tuli kierreltyä Elimäen pelloilla. Pakkasta oli parhaimmillaan -22 astetta. Lunta on Anjalankoskella mitattu jo 51 cm. Siellä tällä on korjaamattomia viljapeltoja, jotka ovat houkutelleet runsaasti lintuja paikalle. Edellisen kerran on ollut vastaava talvi viimeksi v. 1987, myös silloin oli paljon peippolintuja korjaamattomilla viljapelloilla.
Lähinnä pelloilta voi löytää keltasirkkuja satapäisiä parvia. Kuva Elimäen Värälästä, jossa viljapellot ovat jo jäämässä täysin lumen alle.
Elimäen Takamaalta löytyi naakkojen joukosta kaksi uuttukyyhkyä. Siitä on tullut vasta tällä vuosituhannella Kymenlaaksossa säännöllinen talvilintu. Harvoin linnut ovat kuitenkaan viipyneet paikalla kevääseen asti lumisten talvien takia.
Elimäen Koskistossa oli peltojen keskellä pihapiirissä sata järripeippoa.
Lisäksi läheisellä Ratulan Kiilin pellolla oli suuri peippolintuparvi. Linnut jäivät suuren etäisyyden ja pakkasväreilyn takia tarkemmin määrittämättä.
Naakka on yksi eniten runsastuneita talvilintuja. Talvisilla pelloillakin voi nykyisin nähdä satapäisiä naakkaparvia.
Viikonvaihteessa mereltä tuuli kumpanakin päivänä ja lunta tuli paikoitellen sakeasti. Aurinkoa ei ole näkynyt pitkään aikaan vapaapäivinä.
Virolahden Hurpussa oli meri vielä auki, mutta kun tyyntyy, se jäätynee melko pian. Oikealla Santion saari.
Hurpussa näkyi 7 kyhmyjoutsenta, reilu kymmenen telkkää ja muutama isokoskelo.
Rautalanselkä oli jo aivan jäässä. Jäällä näkyi 30 harmaalokkia ja 15
merilokkia.
Viikonvaihteen ainoa parempi lintuhavainto oli vuorihemppo. Se oli Kotkassa ruderaattikentällä punatulkkujen joukossa, lumituiskussa ja lyhyen päivän hämärtyvässä illassa.
Lapinjärvelle oli vajaa viikko sitten tullut laajalle peltoaukealle pohjoinen vieras, tunturipöllö. Kävimme sitä eilen ja tänään bongaamassa. Lopulta kotimatkalla, illan hämärtyessä se näkyi tänään ladon katolla.
Tämä vuonna olen nähnyt kaikki Suomen pöllöt. Tunturipöllö oli elis. Samalla peltoaukealla näkyi eilen ja tänään 47 pulmusta.
Samalla bongausmatkalla kävimme Lapinjärven kirkonkylällä etsimässä sinne talveksi jäänyttä turkinkyyhkyä. Vuodareita on nyt tähän mennessä 231. Yleensä emme ole käyneet bongaamassa kuin aivan lähialueilla. Lapinjärvi kuuluu Porvoon lintutieteelliseen yhdistykseen.
Pyhtään Munapirtissä saarella näimme itään päin lentävän vanhan maakotkan. Kuvaa en onnistunut saamaan, asetuksia sählätessä. Mutta, paikalle sattui myös kameran kanssa Pynnönen, jonka kuvasta näkyi hyvin maakotkan kultainen pää.
Lauhempi talvipäivä toi myös muuten lintuja Munapirtissä paremmin esille. Käpytikkakin erehtyi jo rummuttamaan kevättä. Viidentoista räkättirastaan parvi lehahti myös koivikolle.
Linturuokinnalla viivähti kuusitiaispari ja lintujen ääniä, lähinnä tiaisia, kuului viikonlopun retkellä hyvin.
Kymenlaakson lintutieteellisen yhdistyksen pinnaralliin osallistui 5 joukkuetta.
Oli luminen ja pilvinen talvipäivä ja merenlahdet olivat jo ehtineet jäätyä.
Meidän tiimimme, Team Nakkeli, löysi 35 lintulajia. Muutama "varma" laji jäi näkemättä, myös pähkinänakkeli, joka sitten illemmalla oli näkynyt ryhmämme jäsenen, Helenan, ahkerasti hoitamalta ruokinnalta, Kotkan tervaleppälehdossa. Myös eräs toinen joukkue löysi 35 lajia, seuraava löysi 36 ja sitä seuraava 37 lajia. Nämä ovat Kymenlaaksossa talvisissa oloissa koko päivän retken tavanomaisia lajimääriä. Paras joukkue löysi 54 lajia.
Kaikkien joukkueiden yhteinen lajimäärä oli 60.
Erikoisin meidän pinnamme oli Kotkan Metsolan punakylkirastas.
Peruslajeistakin jää usein lyhyen talvipäivän takia joitakin näkemättä. Meiltäkin jäi näkemättä kesykyyhky, jonka jätimme Inkeroisten varaan. Kun saavuimme paikalle, oli jo liian hämärää. Vain naakat olivat paikalla.
Meillä paras talvilintuhavainto oli Juurikorvessa 300:n linnun peippoparvi. Se on suurin Kymenlaaksossa koskaan havaittu talvinen peippoparvi.
Lintuja oli mukava etsiä. Samalla voi yrittää tehdä myös uusia talvihavaintoja. Mekin yritimme rämpiä kummaltakin puolelta Jumakkaa etsimään jokisuistosta päivällä löytynyttä pikku-uikkua. Se vain oli jo ehtinyt uimaan muualle.
Purkutilaisuuden veti KyLY:n puheenjohtaja Jukka Rokkanen. Paikalla tarjottiin hyvät pitsat. Kannattaa osallistua!
Eilisaamuna maa oli Kotkassa vielä lumeton, mutta tänään lunta oli tuiskuttanut 15 cm ja pakkasta oli -9 astetta. Talvipinnojen keruu alkoi tänään.
Katariinassa kahtena edellisenä talvena on ollut kaksi pähkinänakkelia, mutta kesän jälkeen paikalla on näkynyt ainoastaan yksi.
Alaruokinnalla oli kaksi punarintaa, vanha ja nuori. Vanhempi saattaa hyvinkin olla viime talvena siellä onnistuneesti talvehtinut yksilö.
Vanhaksi punarinnan tunnistaa kiikareilla siitä, että siltä puuttuu siipien isoista peitinhöyhenien kärjistä vaaleat pilkut. Tarkemmin katsottuna kuvasta näkyy, että käsisiiven peitinhöyhenten kärjet ovat pyöristyneemmät kuin nuorilla linnuilla.
Nuoren, tänä vuonna syntyneen punarinnan, isojen peitinhöyhenien, iphien, kärjissä näkyvät selvästi kellahtavat pilkut.
Talvi koettelee nuorta lintua, varpaatkin ovat jäätyneet.
Mustarastaiden ulkonäkö vaihtelee. Mustarastas pesii kesällä kolme kertaa.
Myös alkukesän ja loppukesän nuoret linnut ovat toisiinsa verrattuna talvella luultavasti eri näköisiä.
Alaruokinnalla käynyt mustarastas oli todennäköisesti loppukesällä syntynyt nuori naaras. Sillä oli paljon juv-linnun tuntomerkkejä.
Paikalla näkyi myös huuhkaja, mutta sen nuijasin. Varikset olivat ajaneet sen pois, ennen kuin ehdin paikalle.
Leutona marraskuisena lauantaina ,+6 asteessa, hieman sumuisessa ja sateisessa säässä kävimme katsomassa, miten joutsenlaskennan jälkeen tilanne on muuttunut. Suurimmat
joutsenparvet olivat edelleen Iitin Lyöttilässä ja Elimäen Värälässä. Tilanne on
pysynyt kolmisen viikkoa suurin piirtein ennallaan myös näkemiemme joutsenmäärien osalta. Yhteensä näimme tänään 1234 yksilöä,
joista nuoria 210 eli 17 %. Joutsenparvien joukossa oli myös pari yksittäistä tundrahanhea.
Lyöttilän Isokylän parvesta löytyi myös kaksi pikkujoutsenta.
Yksittäiset pikkujoutsenet hukkuvat ilman kaukoputkea helposti suuriin joutsenparviin. Tässä kuvassa ne ovat etualalla.
Iitin Lyöttilässä oli vielä tänään 550 yksilön valkoposkihanhiparvi. Se lienee Suomen suurin näin myöhään viivähtänyt valkkariparvi. Kun ensi viikolle on luvassa pakkasia, joten voi olla, että nämä lintuparvet lähtevät muutolle.
Kuvassa valkoposkihanhiparvi oli painaututunut tiiviiseen rykelmään, koska lähipuissa niitä tarkkaili kaksi kanahaukkaa.
Jonkin ajan kuluttua merikotka lensi matalalta ylitse ja kotkan näkyminen jo kaukana takana sai hanhiparven lentoon.
Marraskuinen lauantai oli pilvinen ja vähän tihkusateinenkin. Kuitenkin se toi
mukanaan kauan odotetun lintulajin, helmipöllön. Linnun oli löytänyt Kotkan Katariinasta Hiltusen Jouko ja satuimme paikalle, juuri parhaimpaan aikaan.
Lintu nökötti vähän unisen näköisenä lepän oksalla. Se onkin yölintu, mutta hämärä päivä oli saanut sen pysymään liikkeellä. Liekö helmari saanut nimensä selän helmikuvioista ja todellakin, pöllö osaa kääntää ison päänsä 180 astetta ihmetellessään selän takaa kuuluvaa suhinaa ja kahinaa.
Helmipöllö on todellinen pohjoisten havumetsien lintu, jolla on valkoiset karvaiset varpaat, kuten muillakin pohjoisilla pöllölajeilla.
Haminan Hietakylän nurmikolla oli edelleen hankalasti määritettävä nuori metsähanhi. Laajalti punainen nokka viittaisi taigametsähanheen. Selkeän töpäkkä olemus, joka on tundrametsähanhen tärkeimpiä tuntomerkkejä, viittaa tundrametsähanheen. Kirjallisuudessa mainitaan, että alanokan hampaiden lukumäärässä on näiden välillä eroa. Jos kuvaa saa suurennettua, mikähän se hampaiden lukumäärä sitten onkaan;)
Nuoreksi linnun tunnistaa helposti selkäpuolen ja kupeiden vaaleareunaisista pyörähköistä höyhenistä. Kaula vaikuttaa melko lyhyeltä ja nokka tyven kohdalta paksulta. Taigametsähanhi olisi profiililtaan lähes laulujoutsenmainen, kyseinen lintu on enemmän pikkujoutsenmainen. Näin ainakin minulle on kerrottu.
Syksy etenee ja retkeilyaika lyhenee, ensimmäinen varpuspöllö tuli vastaan Virolahden Sydänkylässä,vaikka pöllöjä on käyty useamman kerran etsimässä. Varpuspöllöjä näyttäisi olevan selvästi vähemmän kuin viime syksynä.
Hiiripöllöjä olen nähnyt syksyn aikana kolme, kaksi metsäalueella ja yksi peltoaukealla. Kuvassa on eilen Lupinlahden rantametsässä näkynyt lintu. Lapinpöllöjä ei ole aktiivisesta etsimisestä huolimatta löytynyt.
Viikonvaihteessa näkyi kolme isolepinkäistä ja yllätyksenä sinisuohaukka Haminassa Lelun pellolla. Syksyn ensimmäinen koskikara tuli vastaan Kotkan Koivulassa.
Haminan puistonurmikolla oli nuori metsähanhi. Irvistyksestä ja melko töpäkästä olemuksesta päätellen se lienee rossicus.
Kuurnia näkyy vielä kaupunkialueella yleisesti. Tilhet ovat jo selvästi vähentyneet.
Viikonloppuna 3. - 4.11. vietettiin valtakunnallista joutsenviikonloppua. Silloin pyrittiin laskemaan Suomessa sillä hetkellä lepäilevä laulujoutsenkanta.
Lauantaipäivä 3.11. oli Kymenlaaksossa sateinen. Kävimme pääasiassa Iitissä ja Elimäen suunnalla joutsenpaikoilla. Yhteensä näimme 1275 laulujoutsenta,
joista oli 214 nuoria (17 %).
Toinen suurempi parvi oli Elimäen Värälässä, 467, joista nuoria 84.
Suurin kerääntymä oli Iitin
Lyöttilässä, 627, joista nuoria oli 77. Parvessa oli lisäksi päivän
ainoat pikkujoutsenet 8 vanhaa ja 4 nuorta.
Sääksärven ja Teutjärven ympäristöstä emme löytäneet suurempaa kerääntymää. Pikkuparvia oli siellä täällä.
Hanhet ovat pelloilta lähes kadonneet, mutta Iitin Lyöttilässä oli vähintään 700 valkoposkihanhea ja Raussilassa neljä tundrahanhia sekä kanadanhanhia, joita oli kolmessa paikassa yhteensä 170 yksilöä.
Blogin kirjoituksessa tuli eteen nyt uusi vaihe, kun ilmaiskiintiö täyttyi yllättäen ja en onnistunutkaan hankkimaan lisätilaa. Yksi keskeinen este etenemiselle löytyi tänään, kiitos todella ystävällisestä avusta AJL:lle.
Sama yllätys: Hups, tila loppui...on tullut monelle muulle eri alojen bloggarille jo vuosia sitten eteen. Vuoden ikäinen blogibeibi etsii nyt vielä nettitilaa kasvaakseen. Jatko näyttää onneksi mahdolliselta, ratkaisuja on nyt näkyvissä.
Aamulla Kotkassa oli pakkasta parhaimmillaan -8 astetta. Lähes Kotkan keskustassa, Jumalniemen pellolla, näimme kuuraisella ja vähän lumisellakin pellolla metsäkauriin. Niitä on näkynyt paikalla muutamia vuosia.
Eri puolilla Kotkan rannikkoa pihlajissa on taviokuurnia ruokailemassa. Kotkan alueella useaan vuoteen niitä ei ole juuri näkynytkään. Taviokuurnat ovat ihmistä pelkäämättömiä taigametsän lintuja, Etelä-Suomen leveysasteet ovat niille jo eteläistä vaellusaluetta. Keski-Euroopassa ne olisivat jo suurharvinaisuuksia. Näimme tänään eri puolilla lintuja noin 40 yksilöä. Vanhat koiraat ovat punaisia ja naaraiden ja nuorten koiraiden värit vaihtelevat vihertävästä oranssinharmaaseen.
Ruokaa pihlajissa riittää. Toivottavasti kuurnien viheltelyjä kuuluu meillä vielä pitkään ainakin tammikuulle.
Myös punatulkkuja on viime vuosia enemmän. Pikkukäpylinnut ovat alkusyksyn jälkeen runsastuneet metsissä.
Muista havainnoista kiinnostavia olivat ainakin ukkometso Mustajärvellä kuusen latvassa ja pyiden viheltelyt metsässä. Myös piekana lähti hakkuuaukealta lentoon.
Viikonvaihteessa Kotkassa Hovarilla näkyivät ensimmäiset pulmuset ja kuului tunturikiuru lennossa. Sanotaan, että silloin, kun pulmuset ja tunturikiurut tulevat etelään, talvi tulee tuntureille.
Satapäisiä tilhiparvia näkyi Kotkan ja Haminan
kaupunkialueilla koivujen latvoissa ja syömässä tänä vuonna runsasta pihlajansatoa. Esim. Haminassa näkyi ainakin 500 tilhen parvi, tässä niistä yksi.
Ensimmäiset taviokuurnat ovat myös yltäneet etelärannikolle asti.
Vasta nyt näin vuoden ensimmäisen maakotkan Pyhtään Munapirtissä, se menikin aika läheltä. Ensi viikolla, sääennusteiden mukaan on tulossa hyvä maakotkaviikko.
Onnea heille, jotka pääsevät arkipäivänäkin nyt lintuja katsomaan. On nimittäin mahdollista, että taviokuurniakin tulee etelään runsaammin, ainakin Keski-Suomessa niitä on näkynyt hyvin.
Hyviä havaintoja olivat taviokuurnapaikalla pähkinänakkeli ja myös Hovarilla lentoon lähtenyt suopöllö.
Ilahtuneena viime viikonlopun lapinpöllöstä, yritimme löytää tällä kertaa niitä uudestaan rannikon läheisiltä pikkupelloilta, mutta ei, ainakaan vielä. Sen sijaan löytyi yksi nuori hiiripöllö terävine pyrstönkärkineen Eerikkälästä.
Pöllö siirtyi langalta puun oksalle ja lapinharakka yritti muutaman kerran syöksyä sen kimppuun, mutta lintu pysyi rauhallisena paikallaan, kunnes ohi ajava auto kyllästytti sen pois.
Virolahden Kurkelassa pellolla oli 50 yksilön parvi jykevänokkaisia ja suuripäisiä rossicuksia, tundrametsähanhia. Kuvassa linnut ovat vanhoja lintuja. Hanhen kaakatusta kuului jostain ja pian pelto-ojan takaa lähti lentoon myös 100 linnun vuoden hitti eli valkoposkihanhi. Niitähän oli tänä vuonna satoja tuhansia Kymenlaakson pelloilla.
Hirvenmetsästysporukoita oli siellä täällä. Hirviporukan saartorenkaan edellä juoksi yksi metsäkauris Rakilan kaurapellolla. Tänä vuonna metsäkauriita on pelloilla näkynyt useamman kerran, hirviä vain kerran.
Olimme Kellovuoren lintutornilla, kun paikalle ilmaantuivat Aulikki, Liisa ja Suomalaisen pariskunta iloisen äänekkäänä ja kertoivat juuri nähneensä lapinpöllön Koivuniemen tien haarassa. Lähdettiin heti bongaamaan, lintu löytyi välittömästi kyseiseltä paikalta.
Haminan Lelussa 24.9. näkyi myös Leinosen löytämä lapinpöllö. Aika näyttää, onko tulossa parempikin lapinpöllövaellus.
Virolahden kirkonkylän hautausmaalla koiraspalokärki paranteli yöpymäkoloaan ja myös naaras näkyi paikalla.
Virolahden pelloilla hanhia levähtää yleensä vähemmän. Nyt ainoa näkemämme hanhiparvi oli taigametsähanhet Ravijoen pellolla. Muuttavia näkyi kyllä taivaalla sadoittain, tundra- ja valkoposkihanhia. Taigametsähanhia olemme koko syksynä nähneet vain neljä pientä paikallista parvea. Nuori taigametsähanhi on vasemmalla ja muut ovat vanhoja. Ainakin selkäkuvio paljastaa linnun nuoreksi syksyllä.
Vasta neljännellä yrittämällä onnistuimme näkemään pähkinähakin Haminan Hietakylässä makedonianmännyn siemeniä kupuunsa keräämässä varastoa varten. Kyseessä lienee pähkinähakki, joka on läntistä paksunokkaisempaa rotua.
