Sunnuntaina, 29.7.12, Pyhtään Länsikylän pellolta kapustarintojen ja töyhtöhyyppien joukosta löytynyt komea vanha yksilö varmistui tänään siperiankurmitsaksi.
Kun lintu ensimmäisen kerran näkyi kiikarissa, Lasu totesi "siperiankurmitsa" ja pyysi kuvaamaan lintua, olihan se voimakasnokkainen ja sirojalkainen.
Kuvaillessa pitkäjalkainen yksilö unohtui omiin oloihinsa. Lajin varmistus jäi tekemättä. Istuimme vain autossa, emmekä lähteneet ajamaan lintua lentoon. Valokuvia tehdessä muistimme jälleen pitkäjalkaisen linnun ja tänään Lasu kävi varmistamassa pitkäjalkaisen linnun kaukoputkella, ajamalla linnun lentoon. Otin myös lisää kuvia, koska näytti siltä, että linnussa oli vasemmalla puolella enemmän tertiaaleja, ne eivät olleet niin pahasti sulkasadossa.
Lintu oli lennossa kolmeen otteeseen. Kiirareilla varmistui, että linnun kainalot olivat harmaat lentoon lähtiessä ja kuulimme, kuinka lintu äänsi kulloinkin kertaalleen, kly-it. Hieman mustaviklomaisesti ja painon ollessa viimeisellä tavulla.
Lintua on aikaisemmin pidetty amerikankurmitsan kanssa samana lajina. Lajit erotettiin toisistaan vasta v. 1986. Siperiankurmitsaa pidettiin aikaisemmin suurharvinaisuutena Euroopassa, mutta viime vuosina lajia on opittu paremmin tuntemaan ja sitä havaitaan useita kertoja vuodessa Euroopassa.
Alla on siperiankurmitsa nuoren kapustarinnan kanssa. Siperiankurmitsa on selvästi kapustarintaa pienempi, kokoeron saattoi nähdä hyvin etenkin lennossa.
Viimeisessä kuvassa alla on yksi sunnuntaisen parven vanhoista kapustarinnoista vertailtavaksi. Valitettavasti linnulta puuttuu tertiaaleja, mutta nokan muoto ja jalkojen pituusero siperiankurmitsaan verrattuna ovat helposti havaittavissa.
Viimeisessä kuvassa on vielä siperiankurmitsa. Kuvassa näkyy lajin tärkein erottava tuntomerkki amerikankurmitsasta: ainoastaan kolme käsisulkaa tulee pisimmän tertiaalin ylitse, kun amerikankurmitsalla niitä tulisi 4 - 5.
Pyhtään Länsikylän pellolla vanha ruskosuohaukkanaaras kaarteli ruokaa etsimässä. Pelloilla näkyi ruskisten lisäksi vielä ainoastaan tinnuja.
Sateen jälkeen pellolle oli kerääntynyt 8 vanhaa ja 2 nuorta kapustarintaa syysmuotolla ruokailemaan töyhtöhyyppien kanssa. Aikuiset linnut olivat vaihtamassa jo talvipukuun ja niiltä puuttuivat mm. tertiaalit. Kuvassa on kapustarintojen joukossa ollut siperiankurmitsa, joka varmistui lajiksi tarkemman tarkastelun jälkeen.
Kotkansaaren meripäivien musiikinpauhina ulottui aina lahden toiselle puolelle Huumanpohjaan asti. Lumenkaatopaikan kentällä nuori kapustarinta oli vielä ihmisiin tottumaton ja päästi rauhallisesti kävellen tällä kertaa muutamien metrien päähän. Ensi keväänä linnun palatessa sen pakoetäisyys on paljon pitempi.
Samalla kentällä, pajupensaassa, haarukkakehrääjän toukka kasvatteli itseään ennen koteloitumistaan ja yritti näyttää aika pelottavalta punaisine väreineen, jotta kottaraiset ja muut linnut eivät kentällä sitä söisi suuhunsa.
Kotkan Hovinsaaren lumenkaatopaikan ympäristössä on näkynyt useana päivän noin 70 yksilön töyhtöhyyppäparvi ja parvi kottaraisia. Silloin tällöin siellä on muutama valkoviklo, suokukkonaaras tai muu kahlaaja. Kertaalleen olen nähnyt kuovisirrin ja nuoren mustapyrstökuirin paikalla. Lammikon keskellä kaislistossa piileksii joukko sulkivia heinäsorsia, joskus valkoinen sorsa-ankkakin vilahtaa kaislojen joukosta.
Kaksi nuorta pikkukuovia oli muuttomatkalla etelään. Ne viivähtävät mielellään hiekkakentällä ja nyt Hovinsaarella.
Kotkan Katariinan rantakivillä on ihmisiin tottuneita isokoskelo- ja heinäsorsapoikueita emoineen. Valkoposkihanhipoikueita näkyi myös, emot lentokyvyttöminä ilman siipisulkia jo isoja poikasiaan vartioimassa.
Kovassa tuulessa haarapääskypoikasetkaan eivät enää jaksaneet kovin paljon lennellä, vaan ryhmittyivät pitkäksi aikaa aina samalle oksalle, jossa emot kävivät niitä ahkerasti ruokkimassa. Ruokkiminen tapahtui sekunnissa parissa kovassa vauhdissa vilkkuluomet suljettuina.
Kulorastas on perinteisesti arka ja valpas lintu. Se pesii Suomessa metsissä. Sen pesimäympäristössä on avoimia männiköitä, jossa siellä täällä on myös pieniä hakkuualueita, aukioita ja peltoja. Keski-Euroopassa se on kuitenkin pelottomampi ja pesii siellä puistoissa ja puutarhoissa.
Virolahden hautausmaalla pesi tänä kesänä kulorastas puistomaisissa oloissa.
Kulorastaspari löysi ruokaa hyvin ja sai olla ilmeisen rauhassa alueella. Kuvaa ottaessa lintu ei edes varotellut, vaan ruokki suoraan poikasensa, vaikka olin aika lähellä.
Oheisena biotooppi. Mahdollisesti myöhemmin kulorastas löytyy useamminkin puistoista.
Tässä lintublogissa kulorastas on nyt 100. kuvattu lintu.
Tuulihaukkojen pesintä onnistuu hyvin. Jokaisella Elimäen suuremmalla peltoaukeamalla näkyi tuulihaukka. 70-luvulla tuulihaukkojen pelättiin taantuvan liikaa, mutta pöntötyksen ansiosta kanta on kasvanut onneksi hyvin. Kotkassa Tavastilan pellolla oli jo kaksi viiden poikuetta lennossa. Osassa poikaset ovat vielä pesässä.
Myyräkanta näyttää olevan Kymenlaaksossa ainakin paikoitellen hyvä. Tuulihaukka on myyrähaukka, poikaset saavat nyt ruokaa kasvaakseen.
Töyhtöhyypät kerääntyvät pelloille parviin ja osa linnuista on jo lentokykyisiä nuoria lintuja. Nuoret linnut ovat tarkemmin katsottuna selästä selvästi suomukuvioisia. Usein nuorille kahlaajille suomuinen kuviointi onkin tyypillinen nuoruuspuvun tuntomerkki. Tämä lintu oleili Kotkan Kaarniemen pellolla 40:n yksilön parvessa.
Kävimme katsomassa, josko tällä kertaa näkyisi turturikyyhky Kouvolan Soiniityllä. Ja näkyihän siellä, pienen etsimisen ja jäljityksen jälkeen, lennossa ja pellolla. Avoimella peltoaukealla ruokaili turturikyyhky. Lopulta kaksi turturikyyhkyä lensi läheiseen metsään. Harvinainen lintu havaita nykyisin Suomessa. Pesää Suomesta ei ilmeisesti ole löydetty koskaan. Turinaa kuultiin tälläkin kertaa.
Perjantai - lauantai -yönä olin Helenan kanssa Lasun matkassa yölinturetkellä. Lasun lintuhavaintojen mukaan on ollut kautta aikain paras rääkkävuosi Kotka - Pyhtää -alueella. Hän on kuullut ruisrääkkiä alueella yhteensä noin 70 eri rääkkää. Me kuulimme nyt viime yönä parin tunnin retkellä 17 eri ruisrääkkää ja rääkkien lisäksi myös mm. 2 viitakerttusta, viitasirkkalinnun ja muutamia kehrääjiä.
Kuun noustessa lehtopöllön poikaset kerjäsivät ruokaa aivan lähellä.
Viileästä alkukesästä huolimatta ainakin Kymenlaaksossa on lintupoikueita näkynyt aika hyvin. Viikonlopulla rastailtakin näkyi lähteneen pesästä jo kesän toinen poikue. Isokäpylinnun lentopoikueesta sain vuoden pinnan. Kuvassa isokäpylinnun poikanen.
Hurpussa valkoposkihanhilla oli eilen kaksi poikuetta. Untuvikkoja kävi ruokailemassa 4 + 5 emoineen. Tänään mukana olivat ilmeisesti tädit ja sedätkin, koska lintuperheiden mukana oli 13 aikuista hanhea.
Salminlahden kalliolla Haminassa kohtasi kevät- ja syysmuutto, kun kuovia muutti lounaaseen kymmenen parvi ja korkealla taivaalla hanhia matkasi itäkoilliseen. Luultavasti kyseessä oli valkoposkihanhia matkalla tundralle.
Suomen kaakkoisin laulujoutsenpari näytti onnistuneen hautomisessa. Paikalla näkyi viisi poikasta.
Päivänkakkarapelto kukki todella runsaana Virolahdelle vievän tien reunalla. Myös kasvien kukinta vaikuttaa tänä vuonna olevan runsasta.
