Kiersimme tänään Mustilan Arboretumin ympäri. Kulkeminen olikin nyt helpompaa, koska polut oli aurattu. Metsäpolun varrella kuului ja näkyi lähinnä perinteisiä talvilintuja, kuten kuusitiaisia, hippiäisiä ja puukiipijä. Taviokuurnia ja pikkukäpylintuja ei havaittu lehtikuusikoissa ainuttakaan. Kotkassa vielä eilen näkyi kolme taviokuurnaa syömässä lehtikuusen lehtisilmuja.
Viikonvaihteessa tuli kuitenkin muutama uusi talvipinna,
Kyminlinnasta spontaanina varpuspöllö ja Korialta pongattuna pikku-uikku.
Tällä hetkellä talvipinnoja on 59. Vuodenpinnoiksi taitaa jäädä 232, viimeisimpänä vuorihemppo. Pahimpia puutteita ovat ainakin kaakkuri ja luhtakana.
Aivan tosissani en pinnoja kuitenkaan kerää. Se on kuitenkin yksi aktiivisten lintuharrastajien kirjaamismenetelmä ja tapa oppia paremmin tuntemaan lintuja.
Hyvää lajirikasta ja rauhaisaa uutta vuotta blogini lukijoille!
Kotkassa Korkeakoski on Langinkosken ohella toinen hyvistä talvisista koskelopaikoista, jossa parhaimmillaan voi olla kymmeniä koskeloita. Tänään niitä näkyi 22 yksilöä kirkkaassa talvipäivässä ja 17 asteen pakkasessa.
Korkeakoski on yksi Kotkan parhaista Kymijoen talvisista vesilintupaikoista. Siellä on tavattu aikaisemmin useamman kerran pikku-uikku ja ainakin kerran jopa kuningaskalastaja.
Taviokuurnat ovat Kotkasta selvästi vähentyneet, mutta tänään vastaan tuli kolmen ja neljän yksilön parvet. Linnut ovat siirtymässä pihlajanmarjojen loputtua enemmän lehtikuusikoihin, missä ne syövät lehtikuusen silmuja.
Koskikaroja on näkynyt ainakin toistaiseksi vähän. Koivukoskella sukelteli tänään niitä kuitenkin kaksi.
Kyminlinnassa Mikko Pöyhönen oli juuri havainnut Kyminlinnassa syksyllä paikalle tulleen valkoselkätikkakoiraan, jonka onnistuimme vielä saamaan talvipinnan.
Viikonlopulla tuli kierreltyä Elimäen pelloilla. Pakkasta oli parhaimmillaan -22 astetta. Lunta on Anjalankoskella mitattu jo 51 cm. Siellä tällä on korjaamattomia viljapeltoja, jotka ovat houkutelleet runsaasti lintuja paikalle. Edellisen kerran on ollut vastaava talvi viimeksi v. 1987, myös silloin oli paljon peippolintuja korjaamattomilla viljapelloilla.
Lähinnä pelloilta voi löytää keltasirkkuja satapäisiä parvia. Kuva Elimäen Värälästä, jossa viljapellot ovat jo jäämässä täysin lumen alle.
Elimäen Takamaalta löytyi naakkojen joukosta kaksi uuttukyyhkyä. Siitä on tullut vasta tällä vuosituhannella Kymenlaaksossa säännöllinen talvilintu. Harvoin linnut ovat kuitenkaan viipyneet paikalla kevääseen asti lumisten talvien takia.
Elimäen Koskistossa oli peltojen keskellä pihapiirissä sata järripeippoa.
Lisäksi läheisellä Ratulan Kiilin pellolla oli suuri peippolintuparvi. Linnut jäivät suuren etäisyyden ja pakkasväreilyn takia tarkemmin määrittämättä.
Naakka on yksi eniten runsastuneita talvilintuja. Talvisilla pelloillakin voi nykyisin nähdä satapäisiä naakkaparvia.
Viikonvaihteessa mereltä tuuli kumpanakin päivänä ja lunta tuli paikoitellen sakeasti. Aurinkoa ei ole näkynyt pitkään aikaan vapaapäivinä.
Virolahden Hurpussa oli meri vielä auki, mutta kun tyyntyy, se jäätynee melko pian. Oikealla Santion saari.
Hurpussa näkyi 7 kyhmyjoutsenta, reilu kymmenen telkkää ja muutama isokoskelo.
Rautalanselkä oli jo aivan jäässä. Jäällä näkyi 30 harmaalokkia ja 15
merilokkia.
Viikonvaihteen ainoa parempi lintuhavainto oli vuorihemppo. Se oli Kotkassa ruderaattikentällä punatulkkujen joukossa, lumituiskussa ja lyhyen päivän hämärtyvässä illassa.
Lapinjärvelle oli vajaa viikko sitten tullut laajalle peltoaukealle pohjoinen vieras, tunturipöllö. Kävimme sitä eilen ja tänään bongaamassa. Lopulta kotimatkalla, illan hämärtyessä se näkyi tänään ladon katolla.
Tämä vuonna olen nähnyt kaikki Suomen pöllöt. Tunturipöllö oli elis. Samalla peltoaukealla näkyi eilen ja tänään 47 pulmusta.
Samalla bongausmatkalla kävimme Lapinjärven kirkonkylällä etsimässä sinne talveksi jäänyttä turkinkyyhkyä. Vuodareita on nyt tähän mennessä 231. Yleensä emme ole käyneet bongaamassa kuin aivan lähialueilla. Lapinjärvi kuuluu Porvoon lintutieteelliseen yhdistykseen.
Pyhtään Munapirtissä saarella näimme itään päin lentävän vanhan maakotkan. Kuvaa en onnistunut saamaan, asetuksia sählätessä. Mutta, paikalle sattui myös kameran kanssa Pynnönen, jonka kuvasta näkyi hyvin maakotkan kultainen pää.
Lauhempi talvipäivä toi myös muuten lintuja Munapirtissä paremmin esille. Käpytikkakin erehtyi jo rummuttamaan kevättä. Viidentoista räkättirastaan parvi lehahti myös koivikolle.
Linturuokinnalla viivähti kuusitiaispari ja lintujen ääniä, lähinnä tiaisia, kuului viikonlopun retkellä hyvin.
Kymenlaakson lintutieteellisen yhdistyksen pinnaralliin osallistui 5 joukkuetta.
Oli luminen ja pilvinen talvipäivä ja merenlahdet olivat jo ehtineet jäätyä.
Meidän tiimimme, Team Nakkeli, löysi 35 lintulajia. Muutama "varma" laji jäi näkemättä, myös pähkinänakkeli, joka sitten illemmalla oli näkynyt ryhmämme jäsenen, Helenan, ahkerasti hoitamalta ruokinnalta, Kotkan tervaleppälehdossa. Myös eräs toinen joukkue löysi 35 lajia, seuraava löysi 36 ja sitä seuraava 37 lajia. Nämä ovat Kymenlaaksossa talvisissa oloissa koko päivän retken tavanomaisia lajimääriä. Paras joukkue löysi 54 lajia.
Kaikkien joukkueiden yhteinen lajimäärä oli 60.
Erikoisin meidän pinnamme oli Kotkan Metsolan punakylkirastas.
Peruslajeistakin jää usein lyhyen talvipäivän takia joitakin näkemättä. Meiltäkin jäi näkemättä kesykyyhky, jonka jätimme Inkeroisten varaan. Kun saavuimme paikalle, oli jo liian hämärää. Vain naakat olivat paikalla.
Meillä paras talvilintuhavainto oli Juurikorvessa 300:n linnun peippoparvi. Se on suurin Kymenlaaksossa koskaan havaittu talvinen peippoparvi.
Lintuja oli mukava etsiä. Samalla voi yrittää tehdä myös uusia talvihavaintoja. Mekin yritimme rämpiä kummaltakin puolelta Jumakkaa etsimään jokisuistosta päivällä löytynyttä pikku-uikkua. Se vain oli jo ehtinyt uimaan muualle.
Purkutilaisuuden veti KyLY:n puheenjohtaja Jukka Rokkanen. Paikalla tarjottiin hyvät pitsat. Kannattaa osallistua!
Eilisaamuna maa oli Kotkassa vielä lumeton, mutta tänään lunta oli tuiskuttanut 15 cm ja pakkasta oli -9 astetta. Talvipinnojen keruu alkoi tänään.
Katariinassa kahtena edellisenä talvena on ollut kaksi pähkinänakkelia, mutta kesän jälkeen paikalla on näkynyt ainoastaan yksi.
Alaruokinnalla oli kaksi punarintaa, vanha ja nuori. Vanhempi saattaa hyvinkin olla viime talvena siellä onnistuneesti talvehtinut yksilö.
Vanhaksi punarinnan tunnistaa kiikareilla siitä, että siltä puuttuu siipien isoista peitinhöyhenien kärjistä vaaleat pilkut. Tarkemmin katsottuna kuvasta näkyy, että käsisiiven peitinhöyhenten kärjet ovat pyöristyneemmät kuin nuorilla linnuilla.
Nuoren, tänä vuonna syntyneen punarinnan, isojen peitinhöyhenien, iphien, kärjissä näkyvät selvästi kellahtavat pilkut.
Talvi koettelee nuorta lintua, varpaatkin ovat jäätyneet.
Mustarastaiden ulkonäkö vaihtelee. Mustarastas pesii kesällä kolme kertaa.
Myös alkukesän ja loppukesän nuoret linnut ovat toisiinsa verrattuna talvella luultavasti eri näköisiä.
Alaruokinnalla käynyt mustarastas oli todennäköisesti loppukesällä syntynyt nuori naaras. Sillä oli paljon juv-linnun tuntomerkkejä.
Paikalla näkyi myös huuhkaja, mutta sen nuijasin. Varikset olivat ajaneet sen pois, ennen kuin ehdin paikalle.
