Joulu oli vaihteeksi lumeton. Lämpömittari näytti joulupäivänä Kotkassa
+6 astetta. Meren sisälahdilta jäät olivat sulaneet. Kylävierailun lisäksi kävimme Hurpussa, josta joulun ajan paras lintuhavainto oli nuori koirashaahka. Rissa viihtyi joulun pyhät tiiviisti kantasatamassa.
Pohjoiset linnut ovat usein lämpöhukan minimoimiseksi töpäköitä ja lyhytraajaisia, kuten pikkukajavakin.
Haminan Tervasaaressa näkyi vielä vanha ridi, mutta paikalla aiemmin viihtynyt nuori jalkavaivainen naurulokki näkyi laiturilla kuolleena.
Kotkan satama-alueella on lennellyt 12.12. alkaen nuori pikkukajava kalalokkien joukossa syöden laivojen potkurivirroissa kuolleita salakoita. Lintu on ollut todella liikkuvaa sorttia ja vaikeasti havaittavissa. Tänään aamulla onnistuin näkemään sen kantasataman matkustajalaiturilla.
Edellisen kerran pikkukajava havaittiin Kotkan satama-alueella talviaikaan vuoden 1984 tammikuussa, joten se ei ole läheskään jokatalvinen nähtävyys näillä rannoilla.
Kalalokkeja löytyi Kotkan rannoilta viime viikonlopun tapaan sata lintua.
Isoja Laruksia näkyi edelleen hyvin vähän. Kuvassa Mansikkalahden komea 2kv harmaalokki.
Tänään tuli kierrettyä Kotkansaaren rantoja lokkien toivossa kovassa etelätuulessa ja räntäsateessa. Jospa etelätuuli olisi tuonut rantaan lokkeja katseltavaksi.
Näkyikin lokkeja, lähinnä kalalokkeja satakunta ja vain kaksi harmaalokkia.
Toisin oli vielä paikallisradio Lokin aikoihin, jolloin Kotkan maisemakuvaan olennaisesti kuuluivat lokkiparvet. Nyt ei ole lokkeja, mutta ei ole omaa paikallisradiotakaan.
Eniten kalalokkeja nyt löytyy Mansikkalahdesta, sorsien ruokintapaikalta.
Selvä vähemmistö kalalokeista oli nuoria lintuja, kuvassa 1kv kalalokki ja takana nuori harmaalokki.
Kalalokki etsimässä ravintoa kovassa tuulessa avoveden ja jään reunalta.
Osallistuimme Kymenlaakson lintutieteellisen yhdistyksen perinteiseen linturalliin 6.12. perinteisellä Team Nakkeli -porukalla. Löysimme 36 lintulajia. Osallistujia oli 7 joukkuetta ja voittajajoukkue sai kasaan 48 lintulajia. Paras omista lajeistamme oli lapasotka.
Kyseessä oli 1kv koiras, joka on tunnistettavissa sukupuolelleen selkäpuolen harmahtavista höyhenistä. Nokan tyven vaalea laikku on jo alkanut pienentymään. Nuorilla 1kv naarailla nokan tyvilaikku olisi paljon selvempi ja poskella sillä olisi selkeä vaalea laikku. Vanhat koiraat olisivat tähän aikaan jo juhlapuvussa.
Harvoin rallissa saa kaikkia peruslajejakaan. Meiltä jäi tällä kertaa puuttumaan mm. punatulkku ja korppi. Eikä Haminassa viipyileviä kottaraisiakaan nähty, vaikka tänään ne näkyivätkin välittömästi paikalla käydessämme.
Joulukuussa alkoi talvipinnojen laskenta ja niitä kertyi ensimmäisenä päivänä 29. eri lintulajista. Tänään merenlahtien rannat olivat jo osittain ohuen jään peitossa. Kyhmyjoutsenia, nokikanoja, kanadanhanhia oli pakkautunut suliin ja kauempana avoimella merellä näkyi pilkkasiipi ja merimetso. Talitintti on usein talviretkelle lähtiessä ensimmäinen lintuhavainto.
Tällä hetkellä Kymenlaakson talvilinnusto vaikuttaa normaalia hiljaisemmalta.
Ainoastaan hiiripöllöjä on ennätyksellisen paljon, Kymenlaaksossa niitä on havaittu noin 170 yksilöä syksyn aikana, esiintymisen painottuessa Luoteis-Kymenlaaksoon.
Kuvassa yksi harvoista etelärannikolle jääneistä pöllöistä, kuvattuna tänään Pyhtään Siltakylässä.
Kiertelimme viikonvaihteessa lähirannoilla, lähinnä Haminan Pappilansaaressa ja Heinlahdessa sekä vähän Hovarilla. Ensi viikolla pakastuu ja rannat alkavat jäätyä, linnutkin saattavat rannoilta vähentyä.
Pappilansaaren rannan tuntumassa sukelteli lauantaina nuori allinaaras. Tänä syksynä Lupinlahdella on näkynyt tavallista enemmän alleja.
Kauempana salmella näkyi tukkasotkien joukossa 15 lapasotkaa ja punasotka.
Menimme seuraavana päivänä katsomaan, olisiko alli vielä aivan rannalla. Silloin ohitse lensikin myöhäinen rantasipi vastapäiselle rannalle. Rantasipi tuli havaittua aluksi sen äänestä ja se tuli vielä varmistettua kiikareilla ja kaukoputkella.
Huumanhaarassa oli kyhmyjoutsenpari poikasineen rannan tuntumassa.
Lupinlahdella kyhmyjoutsenia oli kymmeniä. Poikasia ja nuoria valkeita aikuisia, joilla on pesiviä vanhoja lintuja vaaleamman punainen nokka (kuvassa vasemmalla) sekä vanhempia aikuisia tumman oranssisine nokkineen.
Retkiaika hämärtyi liikaa jo hyvissä ajoin iltapäivällä ja hämärtyy vielä lisää talvea kohti.
Eino-myrsky ulottui viikonvaihteessa Kotkaankin. Pysyttelimme osan aikaa suojaisassa Mansikkalahdessa, jonne valkoinen sorsa-ankka oli ilmaantunut myös tuulensuojaan. Ilmeisesti sama lintu oli viettänyt alkusyksyä Pyhtään Heinlahdessa. Toissakesänä Kotkan Huumanpohjassa oli kaksikin valkoista sorsa-ankkaa.
Pyrstön päällisen kiharat paljastavat linnun koiraaksi.
Kotkan Langinkoskella oli sunnuntaina kalassa nuori selkälokki merilokin ja kahden harmaalokin parissa. Selkälokki on BirdLife Suomen v. 2013 40-vuotisjuhlavuoden vuoden lintu.
Kävimme myös Pyötisessä bongaamassa naaraspukuista mustaleppälintua, joka näyttäytyikin lauantaina, arkana lintuna aivan lähikuvaan se ei suostunut. Tukkipinojen päällä kyllä viivähti jonkun aikaa.
Ahkerasta yrittämisestä huolimatta viikonvaihteen lintuhavainnot jäivät aika vaatimattomaksi. Osasyynsä oli kyllä tämän päivän tuulella ja sateella. Kävimme mm. yrittämässä, vieläkö Sulennon tunturikiuru olisi paikallaan, mutta juuri mäelle päästessä hyvä sademyräkkä ohitti paikan. No, näkyihän tänäkin viikonvaihteessa mm. pari hiiripöllöä.
Vuodet ovat kovin erilaisia. Viime vuonna oli pitkälle talveen mahdollista ihmetellä taviokuurnien vaellusta ja joutsenia. Tänä syksynä taas on pikkujoutsenia ja Ansereitakin näkynyt pelloilla hyvin vähän viime vuoteen verrattuna.
Loppusyksyn lauhat säät ovat kuitenkin saaneet siellä täällä pienet joutsenparvet vielä viipyilemään.
Virolahden Kurkelassa näkyi pellolla eilen pikkujoutsen, joka on vasta toinen tänä syksynä näkemäni pikkujoutsen. Viime syksynä niitä oli pelkästään Elimäenjärvellä parhaimmillaan yli 60 yksilöä. Kuvassa Kurkelan pikkujoutsen laulujoutsenen ja valkoposkihanhen seurassa.
Hiiripöllöjä olen nähnyt toistaiseksi tänä syksynä 15 ja niistä tänä viikonlopulla 9 yksilöä. Jos eilisen aurinkoisen päivän jälkeen tänään ei olisi ollut sankka sumu, ehkä vielä muutama lisääkin olisi saattanut löytyä. Kymenlaaksossa pöllövaellus on keskittynyt lähinnä Iitin ja Kouvolan suunnalle, mutta rannikolle niitä on jäänyt ainakin toistaiseksi vähän.
Hiiripöllöt löytää melko helposti, ainakin kun ne ovat tähystelemässä saalista korkean kuusen latvasta, keskeltä pellonreunamia avoimesta puusta tai sähkölangoilta. Edellinen vastaavaa kokoluokkaa oleva suurvaellus lienee vuodelta 1976.
Isolepinkäisiä näkyi vähemmän kuin hiiripöllöjä, yhteensä 5 yksilöä viikonlopun retkillä. Tänä syksynä niitä onkin näkynyt ainakin peltoretkillä yllättävän vähän.
Viikonlopulla vietettiin valtakunnallista joutsenbongausta. Osallistuimme joutsen laskentaan lähinnä Iitin ja Kouvolan suunnassa. Tänä syksynä joutsenia oli viime vuotta huomattavasti vähemmän, laulujoutsenia oli yhteensä 483 yksilöä, joista nuoria oli 18,6 %. Viime vuonna joutsenia näimme yli 1200 ja niistä nuoria oli 17,0%.
Tulvivat sänkipellot ovat joutsenten mielipaikkoja, tulvalla joutsen ruokailee siivilöiden sänkipellossa ruokaa vedestä.
Alakuvan suurperheellä lienee joutsenten parissa korkea sosiaalinen asema kuten hanhillakin. Mitä enemmän poikasia, niin sitä enemmän valtaa pariskunnalla on joutsenyhteisössään.
Tänään Värälässä näkyi yksi kaularengastettu joutsen, C-kirjain on Suomen tunnus.
Hiiripöllöjä näkyi joutsenretken lomassa neljä yksilöä, kuvassa Pyhtään Jonakorven lintu.
Olimme kumpanakin viikonlopun päivän staijailemassa muuttavia maakotkia.
Neljä maakotkaa näkyikin. Muuten muutto oli hiljaista ainakin näinä keskipäivän staijaustunteina, tänään matkasi vielä viisi hiirihaukkaa ja yksi piekana itään.
Merimetsoja näkyi vielä tänään Kotkan kaupungin rannalta 26 yksilöä. Kuvan merimetso kuivattelee siipiään kalastuksen päätteeksi Kivisillan kupeessa aivan kaupungin keskustassa.
Eilen lauantaiaamuna satoi syksyn ensimmäinen pieni lumipyry. Hovarilla oli muuttava lapinsirkku lepäilemässä ja keräilemässä rasvavarastoja jaksaaseen lentää Suomenlahden yli.
Varhain aamulla sen pyrstö oli vielä aivan huurteessa, sen nukuttua pakkasyönä kuuraisessa heinikossa. Auringon alkaessa lämmittämään se venytteli siipiään taas kuntoon.
Muutto jatkuu varmasti tälläkin linnulla vielä oikein hyvin. Tilhien pääjoukotkin taisivat jo mennä. Työmatkalla niitä näkyi ja kuului satamäärin viikolla, mutta nyt viikonvaihteessa niitä näkyi vain pikkuparvia.
Pyh
tään Heinlahti on Kymenlaakson ainoa todellinen syksyinen lintulahti. Siellä ei metsästetä, joten vesilintuja kerääntyy paikalle tuhatmäärin.
Tänään paikalla oli 700 haapanaa, 19 jouhisorsaa, 20 uiveloa, 90 tukkasotkaa sekä nokikanoja ja sinisorsia luultavasti satoja, mutta osittain ruovikon kätköissä.
Valkoposkihanhia keskipäivällä lahdella lepäili yli 10 000, kanadanhanhia 128, tundrahanhia 17 ja tundrametsähanhia 7. Merikotka on juuri kuvanottohetkellä tulossa lahdelle saalistamaan hanhia.
Aiemmin Heinlahti oli tunnettu syksyisin kanadanhanhistaan, mutta nykyisin ne kyllä jäävät valkoposkihanhiparvien pimentoon.
Lahden itäreunan kalliolta näkyivat aikaisemmin linnut kaukoputkella oikein hyvin, mutta nykyisin puusto on kasvanut harmittavasti eteen. Vaikka lahti on eräs Suomenlahden parhaita lintulahtia, niin silti sieltä vielä puuttuu sopivalta paikalta lintutorni.
Pari lomapäivää antoi mahdollisuuden kävellä Hovinsaaren täytemaakentällä. Edelleen siellä näkyi päivittäin lapinkirvisiä erinomaisen lapinkirvissyksyn jälkeen. Myöskin yksittäiset sinirinnat ovat vielä paikalla. Hovinsaari sijaitsee Kymijoen suistossa, joten silkkiuikku on alueen peruslajeja. Kuvassa tänään vierestäni uinut nuori silkkiuikku.
Tänään paikalla oli myös 12 lapasotkaa tukkasotkien seurassa.
Muutaman päivän ajan on kentän reunalla viivytellyt nuori pikkulepinkäinen. Lokakuiset lepinkäiset kannattaa aina yrittää katsoa tarkasti. Kymenlaaksosta ei ole vielä koskaan löydetty syksyistä rarilepinkäistä.
Haminan Hietakylässä on muutamia pähkinähakkeja ollut keräämässä viime syksyiseen tapaan makedonianmännyn siemeniä kupuunsa. Kupu pullottaen ne lentävät jonnekin koilliseen varastoimaan ruokaa metsän kätköihin.
Kiljukotka oli havaittu 24.9. Hangossa matkalla itään, joten sitä tiedettiin odotella myös Kymenlaaksossa. Haminan Hevossaaressa oli Tero nähnyt edellisenä päivänä, 28.9., myöhään iltapäivällä kiljukotkan, josta hän ystävällisesti ilmoitti. Tuntomerkit täsmäsivät Hangossa havaittuun lintuun, siipisulkien rikkonaisuuden perusteella kyseessä oli sama kotka. Päätimme lähteä Kellovuorelle ottamaan lintua vastaan ja saattelemaan sen Venäjän puolelle.
Muutto alkoi melko rauhallisesti kohtalaisessa pohjoistuulessa, hiirihaukkoja ja piekanoita muutti itään. Kahden tunnin päästä kiljukotkan näköinen kotka, kaartuvin siivin näytti olevan matalalla nousussa, kiljukotkaksi (2kv) se varmistui ja lintu ohitti Virolahden Kellovuoren havaintopisteen klo 12.10. Kuvat osoittivat kotkan samaksi kuin aikaisemmin Hangossa ja Haminassa havaittu lintu. Lopulta lintu nosti vähän korkeutta ja liiti aurinkoa vasten, mutta toisaalta näkyi vielä melko kauan kaartelemassa ohituksen jälkeen.
Mielestäni hyvä juttu päivälle oli
piekanat, joita muutti nyt 9 yksilöä. Kiikarillakin piekana erottuu jo
kaukaa valkoisen pyrstön tyvensä ansiosta. Piekanoita näkisi mielellään
paremminkin, lähempääkin. Tämän linnun pyrstön runsas juovitus osoittaa
sen vanhaksi koiraaksi.
Runsaslukuisimmin muutti itään hiirihaukkoja, 48 yksilöä, muutaman linnun parvissa.
Viimeisessä kuvassa on näkymä Kellovuorelta luoteeseen. Taustalla näkyy Lintulahti. Petolintujen lisäksi tänään muutti tuhansia hanhia ja äänestä päätellen joukossa oli runsaasti tundrahanhiparvia.
Arktisia valkoposkihanhia on alkanut kerääntymään Kymenlaakson pelloille. Eilen niitä näimme levähtämässä yhteensä 9000 yksilöä kolmessa eri paikassa.
Teutjärven valkoposkiparvessa oli kaksi samantyyppistä risteymähanhea.
Pieniä joutsenparviakin oli ilmestynyt pelloille. Metsähanhista näkyi vasta 150 tundrametsähanhea.
Tänään olin seuraamassa hiirihaukkamuuttoa. Puolilta päivin oli muutolla useita 20 - 30 yksilön hiirihaukkaparvia menossa aivan rannikkoa pitkin itään.
Nuorten mehiläishaukkojen muuttosuunta näytti kuitenkin olevan lounas.
Tänään kiikareihini piirtyi vasta tämän vuoden ensimmäinen piekana, vanha naaras.
Kotkan mandariinisorsa on viihtynyt nyt kolmatta syksyä Kymijoen rannalla sinisorsien kanssa tammenterhoja syömässä. Mandariinisorsat suosivat rauhallisia vesialuita, joissa puiden oksat roikkuvat suojaisasti veden päällä.
Kuvassa tällaisessa paikassa mandariinisorsa unessa.
Syksyn ensimmäinen hiiripöllö tuli tänään vastaan Ratulasta. Innokkaana aloitetaan suurvaelluksen odotus, mahtaakohan toteutua?
Elimäen pelloilta näyttäisivät ruskosuohaukat jo lähteneen muutolle. Kun vertailee lintumääriä, voisi äkkiseltään luulla, että Suomen yleisin haukkalaji olisi tuulihaukka. Tänään niitä näkyi 76 yksilöä, vaikka määrä olikin puolittunut parin viikon takaisista havainnoista. Sinisuohaukkoja näkyi viikonlopulla 25 yksilöä ja ampuhaukkoja 4 yksilöä. Kuvassa vanha ampuhaukkanaaras Ratulassa.
Yleisin haukka on kuitenkin varpushaukka, mutta niitä ei pelloilta juuri löydy.
Hiirihaukkoja näkyi muutamia ja yksi kanahaukka.
Arktisten hanhien muuttokin on aluillaan. Viikonlopulla näkyi kaksi muutolla ollutta arktista valkoposkihanhiparvea matkalla etelään, 80:n ja 100:n yksilön parvet.
Kymenlaaksossa nykyisin harvinaisia taigametsähanhia, fabaliksia, näkyi Pyhtään Länsikylän pellolla kaksi lintua, vanha pariskunta.
Kuvassa viikko sitten kaksi Virolahden Kattilaisissa ollutta turkinkyyhkyä, jotka ovat edelleen Kymenlaaksossa harvinaisia.
