Aamuisin sinitiaiset helisevät jo innokkaasti ja käpytikat rummuttavat. Päivä on pidentynyt, retkiaika on illasta jo tunnin pidentynyt. Tervaleppälehdossa mustarastaat alkavat pikkuhiljaa viritellä huilujaan.
Viikonlopun mielenkiintoisin havainto oli pohjantikkanaaras. Vanhalta nimeltään lintu on kolmivarvastikka. Tikoista pohjantikka on Kotkan alueella ollut aina hankalin saada talvipinnaksi.
Kotkassa kaksi valkoselkätikkakoirasta oleilee lähekkäin. Toinen on renkaaton ja toinen rengastettu. Ilman renkaiden tarkistusta voisi helposti päätellä linnun olevan sama, joten kannattaa yrittää tarkistaa aina tikkojen jalat. Kuvan koiras on rengastettu Päijät-Hämeessä v. 2010. Tässä lintu rummuttelun välissä kuulostelee tilannetta.
Räkättirastaiden määrä on talven aikana vähentynyt reilusti. Kuvassa ainoa tammikuussa näkemäni räkättirastas tänään Kotkan Sapokassa. Tälle linnulle ainakin tyrnimarjoja vielä riittää.
Viikonlopulla tuli retkeiltyä lähinnä Pyhtään rannikkoalueella. Lintujen puolesta oli aika hiljaista. Taviokuurnien lisäksi tämän talven erikoisuus on ollut lapinpöllö, joita on Pyhtään rannikkoalueella, lähinnä saarissa, näkynyt tähän mennessä neljä yksilöä.
Kuvassa on lapinpöllö Pyhtään Munapirtissä lauantaiaamuna 26 asteen pakkasessa myyräjahdissa.
Toisesta pöllöstä löytyi ainoastaan hangelta syöksyjälkiä.
Pyhtään yksi harvoista koskikarapaikoista on Struka, jossa tänään näkyi yksi kara.
Tällä yksilöllä oli yllättävän paljon punertavan ruskeaa valkean kaulalapun alapuolella.
Strukan sulku on yksi Pyhtään nähtävyyksistä veneilijöille. Sen läpi pääsee Suomenlahdelta Pyhtään kirkonkylälle. Se on Suomen ainoa käsikäyttöinen veneilijöille tarkoitettu sulku.
Strukan sulusta alaspäin on Kymijoen jokivarressa komeita rantalepikoita Tyyslahden perukkaan asti. Siellä on mahdollista nähdä pyrstötiaisia ja harmaapäätikkoja. Tänään kuitenkin joenrannat olivat melko hiljaiset aurinkoisesta säästä huolimatta.
Viikonloppuna kävimme lähes kaikki Kotkan karapaikat Kymijoella ja löysimme vain kuusi karaa. Ainoastaan viime talvena on ollut huonompi karatalvi, jolloin Kotkasta niitä löytyi neljä. Parhaimmillaan Kotkasta on laskettu talven aikana v. 1984 yhteensä 48 koskikaraa, Klasun mukaan.
Kymijoella on ollut viime talvina liian runsaasti vettä koskikaroille. Kultaa, Pernoo ja Siikakoski ovat yleensä olleet Kotkan parhaat karapaikat, mutta runsaan veden juoksutuksen takia ne ovat nyt karattomia.
Kuvassa on Kyminkartanon koski, jossa on vuosittain talvehtinut yksi koskikara, kuten tänäkin talvena.
Koskikarat syövät pääasiassa vesiperhosen toukkia. Valkea rintalappu heijastaa hyvin valoa veden alta toukkien etsinnässä. Samasta syysta tiaisten valkoiset posket heijastavat kaarnan rakosiin valoa ruoan etsintään.
Vielä tänään Katariinan viirupöllö oli paikalla, mutta lapinpöllöä ei löytynyt etsinnöistä huolimatta.
Olimme Kymijoella etsimässä koskikaroja, kun Jorma soitti, että Helena oli löytänyt Tervaleppälehdosta lapinpöllön. Koskikarojen etsiminen keskeytyi siihen.
Lapinpöllö oli päivätorkuilla paikoillaan polun vieressä. Pöllöille tyypilliseen tapaan se oli aivan rungon vieressä ja ihmisten kävellessä ohitse se vetäytyi hyvin hoikaksi.
Lapinpöllöjen ohella myös viirupöllöjä on näkynyt aivan rannikon tuntumassa useampia. Kuvan viirupöllökin oli tänään Katariinassa. Marraskuussa paikalla havaittiin viimeksi viirupöllö. Avomeri pysäyttää pöllöjen vaelluksen usein meren rannalle. Molemmat pöllöt olivat itselleni myös talvipinnoja, joita on nyt tältä talvelta 62.
Vesi on korkealla Kymijoella. Koskissa vesi virtaa vuolaana runsaiden kesä- ja syyssateiden ansiosta. Kuvassa Pernoon Pykinkosken kuohuja.
Kuvassa on yksi tänä talvena neljästä Kotkassa näkemästäni koskikarasta. Tälle vuosituhannelle tyypilliset heikot koskikaratalvet tuntuvat jatkuvan.
Kultaankoskeltakaan ei useista käynneistä huolimatta ole löytynyt yhtään karaa. Muutama vuosikymmen sitten, hyvänä karavuotena, saattoi kuulemani mukaan yhdeltä seisomalta Kultaalla nähdä parikymmentäkin karaa.
Isokoskelo on etenkin Kymijoen alajuoksun koskien tyyppilintu. Kuvassa isokoskelokoiras Siikakosken rannalla. Ylempänä Kymijoella, jo Pernoon tienoilla, telkkä alkaa ohittamaan isokoskelon yleisyydessä.
