Syysmuuton alkutahdit

Kotkan Huumanpohjassa ruokaili tänään kaksi mustaviklonaarasta, jotka ovat jo palailemassa etelään. 

Mustaviklonaaraat poistuvat pesimäpaikoilta etelään välittömästi, poikasten alkaessa kuoriutua. Koiraat huolehtivat yksin jälkikasvusta. Normalisti ensimmäiset mustaviklojen syysmuuttajat havaitaan kesäkuun ensimmäisellä viikolla. 

Ilmeisesti lämpimät säät ovat aikaistaneet pesintää ja syysmuutto on päässyt alkuun jo toukokuun lopulla.

Juhlapukuisella mustaviklolla jalat ovat mustat, mutta ne muuttuvat jo keskikesällä punaiseksi. Sukupuolet erottuvat parhaiten alaperän väristä, naaraalla on runsaammin valkoista alaperässään.

Samaan aikaan pohjoisimmat tyllikannat ovat vasta menossa Jäämeren hietikoille pesimään. 

Mutta Kotkassa pikkutyllit ovat hautoneet jo parisen viikkoa.

Valkosiipitiira Vilkkilässä

Virolahden Vilkkilänturalta illansuussa oli löydetty komea juhlapukuinen valkosiipitiira, jonka kävin bongaamassa itselleni elikseksi. Tällä kertaa bongaus onnistui, toissapäiväisestä paikalla vierailleesta valkoposkitiirasta myöhästyimme kymmennen minuuttia.

Kyseessä on Vilkkilänturan kolmas valkosiipitiira kautta aikojen. Valkoposkitiiroja paikalla on havaittu nyt kaksi kertaa ja mustatiiroja vuosittain.

Valkosiipitiiralla on mustatiiraa valkeampi pyrstö ja siiven alapeitinhöyhenet ovat mustat, näistä lajit on helppo erottaa toisistaan. 

Päivän spontaanina havaintona Hevossaaren Saarenvuorelta kuvattu haarahaukka matkalla itään.

Kesäpäivä Vilkkilässä

Kesälomapäivä kului Virolahden Vilkkilässä lähes helteisessä säässä navakassa itätuulessa. Kolme esiaikuista merikotkaa huuteli yllättävän innokkaasti turan rantametsikössä.  Myös vanha lintu pyörähti paikan yläpuolella tarkistamassa tilanteen. Kuvassa toinen 2kv linnuista.

Lintulahden puutarhassa helisteli viitasirkkalintu innokkaasti. Kuvassa lintu tarkkailee tilannetta viinimarjapensaan suojasta.

Virolahden hautausmaalla erittäin tyytyväisen näköinen oravanaaras söi löytämäänsä isoa kuusenkäpyä.

Turan hyvästä hoitoniitystä huolimatta paikalla näkyi tänään ainoastaan paikalla pesivä punajalkaviklo.

Hovinsaarelta

Hovinsaarella on muuttolintujen lisäksi myös oma pesivä lintukantansa. Kiuruja pesii täytemaakentällä ainakin kolme kiuruparia. 

Kiurujen pesintä oli eilen edennyt jo näin pitkälle. Edes silmät eivät poikasilla olleet vielä avautuneet. Toivottavasti paikalla pyörivät naakka- ja varisparvet eivät löydä pesää. 

Jokisuiston läjitysaltaalla lenteli 22. ja 24.5. mustatiira hyöteispyynnissä lapintiirojen joukossa. Kuvassa jälkimmäinen, perjantainen lintu. 

Viikonvaihteessa staijailimme Hevossaaren Saarenvuorella. Muutto tapahtui erittäin korkealla. Paikalla ollessamme eilen muutti 1 + 4 kattohaikaraa ja tänään pikkukiljukotka ja mustahaikara. 

Kaarniemen isolepinkäinen

Tänään puoliltapäivin Klasu oli Kaarniemen Papinniityllä etsimässä mahdollisia punajalkahaukkoja, mutta löysikin mielenkiintoisen isolepinkäisen, jota hän ei pystynyt heti suoraan määrittämään.

Vasta valokuvista lintu varmistui kaakkoiseksi isolepinkäisen homeyeri-roduksi.
Lintua tavataan Kaakkois-Venäjällä ja Siperian eteläosissa. Samoilta suunnilta saapuneista harvinaisuuksista on Kymenlaaksossa noin viikon sisällä havaittu mm. kaksi ruostesorsaa, kolme tummaa pikkukotkaa, lyhytvarvaskiuru ja pikkukultarinta.

Tästä kuvasta linnulla näkyy mm. käsisiiven ulottuma.

Kiikareilla linnulla näkyi lennossa selkästi kaksi tyveä myöten kokovalkeaa pyrstösulkaa. Valitettavasti valokuvaa levitetystä pyrstöstä en saanut, mutta kuvassa näkyy, että laitimmainen pyrstösulka on tyveä myöten kokovalkea.

Linnulla oli erittäin suuri valkea siipilaikku, joka ulottui läpi siiven. Laikku jatkuu selkeänä myös kyynärsulissa. Pallidirostris-rodulla kyynärsulken tyveltä puuttuisi valkea. Tavallisella lapinharakalla siipilaikku olisi selkästi pienempi.

Yllä olevassa kuvassa näkyy selkeästi homeyerin puhtaan valkea yläperä, joka erottuu harmaasta selästä.

Pikkukultarinta Virolahdella

Päivällä löytynyt pikkukultarinta lauloi vielä ajoittain myöhemmin illalla Vilkkilän entisen vanhainkodin takana olevassa puutarhassa. Yleensä lintulaji löytyy Suomesta kesäkuun alkupuolella. 

Kyseinen lintu oli Kymenlaaksossa ensimmäinen kunnolla bongattavissa ollut pikkukultarinta ja moni pitkään lintuja harrastanut sai siitä nyt Kymenlaakson pinnan, kuten tietysti minäkin. Englanniksi lintu on Booted Warbler eli saapaskerttu. Näkyvätköhän saapikkaat pikkulinnulla jaloissa?

Lyhytvarvaskiuru Hovinsaarella

Hovinsaaren täytemaakenttää kompatessamme, havaitsin edessäni vähän erikoisemman näköisen kiurun.  Pään väritys, siipien muoto ja laskeutumistapa aiheutti sen, että päätin kuvata linnun. Hovarilta lyhytvarvaskiuru löytyi nyt seitsemännen kerran. Lintu jäi paikalleen, paikalle saapuneet bongaritkin ehtivät nähdä linnun.

Ylemmässä kuvassa tertiaalit peittävät käsisulat, mikä on yksi lyhytvarvaskiurun tärkeimpiä tuntomerkkejä. Alemmassa kuvassa näkyy lähes viiruton rinta ja tummat kaulalaikut.

Petostaijia

Viikonvaihteessa staijailimme kahtena päivänä useita tunteja Hevossaaressa. Lintuja meni ihan hyvin, etenkin sunnuntaina meni runsaasti mehiläishaukkoja. Kuvassa koirasmehiläishaukka muutolla Saarenvuoren ohitse.

Muista petolinnuista on mainittava ainakin muuttohaukka, haarahaukka sekä muutamia hiirihaukkoja ja varpushaukkoja. Kuvassa muuttolennossa havaittu varpushaukka.

Lauantaina 18.5. klo 13.10 Haminan Pappilansaaren taivaalla kaarteli isompi pitkäsiipinen, alapuolelta tumma kotka, melko lähellä, mutta vastavalossa. Kotkalla oltiin kaukoputkella näkevinään väritykseltään maakotkamainen pää. Jäin katsomaan kotkaa kiikarilla ja vasta sen jälkeen ryhdyin kuvaamaan sitä. Siinä vaiheessa kotka oli siirtynyt liitoon kohti itää. Oliko kyseessä 4 - 5 kv keisarikotka, jää RK:n päätettäväksi.

Kommentit ovat kotkakuvista tervetulleita.

Linnusto muuttuu

Mikään ei ole pysyvää, linnustokin muuttuu vauhdilla. Kuluvana keväänä Kymenlaaksossa on näkynyt huomattavasti tavallista enemmän mm. kattohaikaroita, pikkukiljukotkia ja pussitiaisia.
 

 

Kymenlaaksosta on löytynyt ainakin kolme pesää rakentavaa pussitiaiskoirasta. Kuvassa yksi niistä.

Kymenlaaksossa havaittujen kattohaikaroiden määrää en edes tiedä, mutta itse olen nähnyt tänä keväänä 9 kattohaikaraa.

Valitettavasti monet kauniit linnut myös vähenevät. Kuvassa oleva pohjankeltavästäräkki on yksi nopeimmin väheneviä lajeja Kymenlaakson pesimälinnustossa.  Mm. Salminlahdella v. 2012 ei pesinyt ensimmäistä kertaa yhtään keltavästäräkkiä, eikä tänä vuonnakaan ole lintua paikalla näkynyt.  Aiemmin niillä oli paikalla kymmeniä vuosia säännöllinen pesimäkanta.

Pohjankeltavästäräkki on keltavästäräkkien yksi rotu. Kuvan lintu on puhdas thumberg -rodun edustaja.

Äitienpäivän haikaroita

Tänäänkin tuli staijia jatkettua Hevossaaressa klo 10 - 15. Sää oli erinomainen ja muutto tapahtui erittäin korkealla. Kello 11.38 Saarenvuoren ylitti neljä kattohaikaraa ainakin reilun kilometrin korkeudella matkalla itään. Linnut näkyivät juuri ja juuri paljain silmin.

Päivän ainoa kotka, ilmeinen pikkukiljukotka, havaittiin ainoastaan korkealla matkaliidossa, matkalla itään klo 12.45. Myös hiirihaukkamuutto tapahtui erittäin korkealla, linnut löytyivät vasta aivan yläpuolella liitämässä.

Läheisessa saaressa pesii arviolta kolmenkymmennen parin harmaahaikarayhdyskunta, jonka yksilöitä liitelee välillä siellä täällä taivaalla.

Aamukävelyllä Kyminlinnassa satakielet olivat tänään eilistä vaisummin äänessä.

Käenpiikoja lienee nyt runsaasti, paikalla kuului peräti neljä koirasta ja yksi naaras.

Saarenvuorella staijaamassa

Olimme tänään staijaamassa Saarenvuorella klo 10 - 15 aurinkoisessa säässä ja heikossa merituulessa. Muutaman kerran merisumu levisi jo Salminlahden puolelle, mutta haihtui auringon lämmössä nopeasti. 

Päivän kohokohta oli klo 13.00, kun paikan ohitti samanaikaisesti pikkukiljukotka subad ja haarahaukka, lähietäisyydeltä matkalla itään.

Myös hiiri- tuuli- ja varpushaukkoja muutti muutamia. Kuvassa 2kv hiirihaukka tyypillisessä ajankohtaisessa sulkasatovaiheessaan matkalla itään.

Aamulla kävimme Kyminlinnassa kävelemässä. Etenkin satakieliä oli ajankohtaan nähden runsaasti, 15 laulavaa. Leppälintuparikin oli reviirillään. Kuvassa värikäs koiraslintu.

Kevään ensimmäiset linnunpoikasetkin ovat jo lähteneet pesästään. Viherpeipon ensipesueen lentopoikanen kerjäsi ruokaa puun oksalla. Viherpeippo pesii kesällä usein jopa kolme kertaa.

Pääskysestä ei päivääkään

Viikonloppu oli lämmin, mutta tuulinen. Pääskyset ovat selvästi lisääntyneet. Kotkan Hovinsaaren altaan pinnassa saalisteli eilen 40 haarapääskyä, 5 räystäspääskyä ja 2 törmäpääskyä. Aiemmin keväällä olin nähnyt vain yksittäisiä haarapääskyjä. Eilen Kyminlinnassa lauleli myös ensimmäinen satakieli.
 

Muhniemessä pellolla levähtelee joka kevät nuoria kurkia. Eilen paikalla oli 52 yksilön kurkiparvi. Alkukevään pesivät kurjet eivät juuri Kymenlaaksossa pysähtele, vaan menevät suoraan pesimäpaikoilleen.

Tänään kiertelimme Elimäen suunnalla hanhipelloilla. Ansereita oli 4500, joiden joukosta hyvissä olosuhteissa saattaa löytää lyhytnokkahanhen. Lyhytnokkahanhi erottuu kuvassa keskellä, sen selkä ja rinta hohtavat vaaleampana ja sen nokka ja jalat ovat vaaleanpunaiset. Pää on rossicuksen päätä pienempi. 



Metsä- ja tundrahanhien lisäksi Kymenlaaksossa myös valkoposkihanhet ovat keväisin runsastumassa. Tänään löytyi yhteensä 700 valkoposkihanhea. Kurkien tavoin myös joutsenparvet koostuvat nyt pesimättömistä nuorista linnuista, joita tänään näimme 70 ja 100 yksilön parvet.

 

 

Vappuretkellä

Vappupäivä oli lämmin, Miehikkälässä lämpötila kohosi 14 asteeseen. Kova länsituuli kuitenkin viilensi ilmaa. Vilkkilänturalla näkyi lähinnä tukkasotkia. Mahdollisesti kova tuuli sai petolinnut pysymään poissa taivaalta.

Ylämaallakin kävimme yrittämässä clangaa, mutta eipä näkynyt. Ainoa vappupäivän merkittävä havainto oli Miehikkälän Laisniemessä pellolle laskeutuneet kaksi kattohaikaraa.

Haminan Sivatissa kävimme jo aamulla bongaamassa kolme kattohaikaraa, pariskunta tervehti toisiaan kalisuttaen nokkiaan. Suomen ensimmäistä pesintää kuitenkin vielä odotellaan. Parven kolmas kattohaikara ruokaili 100 metrin päässä pellolla.

Päivän toinen bongaus oli Virolahden Klamilan kaksi turkinkyyhkyä. Laji on pysynyt Kymenlaaksossa harvinaisuutena. Lintujen huhuilun avulla ne löytyivät helposti. Näimme lintujen pussailevan lehmuksen oksalla ja ne ovat siten selvästi pariskunta.

Eilisen vappuaaton väripilkku oli punajalkaviklopari Kotkan Tavastilasta. Punajalkaviklojen peltoparit ovat lajin harvinaistuttua Kymenlaaksossa hyvin vähissä. Toinen vikloista kutsui toista näköyhteyden kadottua innokkaasti, kun toinen ruokaili ojassa.