Tinnut

Tänään kävimme Elimäen pelloilla katsastamassa tinnujen pesintöjen edistymistä ja hyvältä näytti.

Tuulihaukoilla tuntuu nykyisin pesintä onnistuvan hyvin vuosittain rengastajien laittamissa pöntöissä. Ne ovat runsastuttaneet tuulihaukkojen pesimäkantoja viime vuosikymmeninä erinomaisesti. Tuulihaukkapoikasetkin näyttävät olevan persoonallisuuksia. Siinä missä yksi sukii poikasuntuvia ja kimittää lisää ruokaa aktiivisesti pöntön edessä, toinen on unelias silmät puoliummessa. Voi nälkäkin vaikuttaa asiaan. 

 



 

Kotkasta on löytynyt nykyisin vuosittain useita mustaleppälintujen reviirejä tehdas- ja satama-alueilta.  Tänä vuonna on löytynyt vain yksi reviiri Karhulan konepajan pääportilta, jossa Jorma Venemies havaitsi lomalta palattuaan kaksi yksilöä. Mistä hänelle kiitos!  Seuraavana päivänä kävimme paikalla ja näimme vanhan koiraan ruokkivan suurta lentopoikasta. Liekö Euroopan kovalla talvella osuutta mustaleppälintujen vähyyteen tänä kesänä Kotkassa.

 

Juhannustunnelmia

Juhannusaattona yritin saada samaan kuvaan lehtokurpan soidinlennolla superkuuta vasten, mutta heikoin tuloksin. Kurppia oli kaksi ja ne suihkivat ohitse sipisten ja kurnuttaen muualta kuin kameran linssin edestä. Neljä ruisrääkkää ja parvi itikoita loivat kuitenkin juhannusyön tunnelmaa.

Juhannusajan paras lintuhavainto oli valkoviklopari Sakkaran Koiportaalla. Linnut hätäilivät pellolla olevien poikasten puolesta. Valkoviklon levinnäisyyden eteläraja kulkee Kotkan pohjoisosissa. Perinteisiä valkoviklon pesimäpaikkoja ovat Sakkara, Rapakivenjärvi ja Mustajärvi. Aivan Kotkan rannikolta pesivät valkoviklot puuttuvat.

Pussitiaisella näytti tänään olevan lähtövalmiit poikaset pesässä.

Kesä etenee

Kesäloma lähenee loppuaan. Lämpimien ilmojen takia kesä etenikin vauhdikkaasti. Tuomi ja sireeni ovat kukkineet ja juhannusruusut ovat jo nyt täydessä kukassa.

Pussitiaisia esiintyi tänä vuonna hyvin muuton aikaisten edullisten säiden takia. Pussitaiskoiraita on täällä linnun esiintyvyyden rajavyöhykkeillä enemmän, mutta joihinkin pesiin on jo naaraskin löytynyt ja hautonut poikaset.

 Kuvassa pussitiainen kuljettaa poikasen ulostetta pois pesästä.

Tyyslahdella pikkutikan poikasetkin olivat tänään jo valmiina maailmalle lähtöön.

Kotkan kaupungin alueella kivitaskuja riittää vielä hyvin. Hovinsaaren täytemaakentilläkin pesii niitä ainakin neljä paria ja ruokittavaa riittää.

Kahlaajajilla poikasten huolehtiminen on enemmän koiraiden hommia ja naaraat ovat jo vilkkaasti menossa matkalla etelän maille. Ensimmäiset metsäviklot aloittivat muuton touko-kesäkuun vaihteessa mustaviklojen aikaan.

Lirojen muutto on jo hyvässä vauhdissa ja vanhojen lintujen päämuuttokin on heti juhannuksen jälkeen. Ylemmässä kuvassa lintu on tunnistettavissa metsävikloksi vihreänkiiltoisten lähes pilkuttomien tertiaalien avulla. Alemman kuvan liro on ruskeampisävyisempi kuin metsäviklo ja tertiaalit ovat valkeanpykälikkäät.

 

Kymijoen suistosta

Kymijoki laskee neljänä haarana Suomenlahteen. Kaikki ne ovat linnustollisesti mielenkiintoisia. Parhaiten luonnontilassa on säilynyt Pyhtään itäinen Tyyslahdenhaara. Aikaisemmin paikalla pesi Kymenlaakson merkittävin harmaahaikarayhdyskunta ja haarahaukka. Kurjenmiekkaa, Kymenlaakson maakuntakukkaa, kasvaa yleisenä kosteilla rannoilla. 

Kymijoen suiston rantalepikoissa pesii vielä useita pareja pikkutikkoja. Kosteilta rannoilta löytyy mm. kirvoja ravinnoksi, hyvinä kirvavuosina on myös poikasmenestys taattu.

Ilmaston lämpenemisen myötä harmaahaikaroiden lisäksi pussitiaisestakin on tullut uusi pesimälaji.

Myös liejukana on alkuperältään eteläisempi laji. Se on levinnyt maahan noin 100 vuotta sitten, vesien rehevöitymisen myötä. Poikaset kurkistelevat osmankäämiköstä.

Toukokuun lopulla hellekauden alussa lenteli Tyyslahdella, korentojen paratiisissa, satoja tuhansia, ellei miljoonia, ruskohukankorentoja. 

Tuomenkehrääjäkoi ja arosuohaukka

Poikkeuksellisen lämmin alkukesä on saanut Kymenlaaksossa tuomenkehrääjäkoit lisääntymään rajusti. Kuva on Sippolan Kosjärveltä, missä kaikki tuomet olivat paljaaksi kaluttu ja seittien peitossa.

Paikka on linnustollisestikin pysähtymisen arvoinen paikka. Kuvia ottaessani näkyi pikkutikka nokka toukkia täynnä, kurkipoikue rannalla ja lauleli viime vuosina vähentynyt luhtakerttunen.

Viikon erikoisuus oli Elimäen Teuroisissa vanha arosuohaukkakoiras, joka oli löytänyt sieltä hyvän myyräisen pellon ja viihtyi paikalla ainakin muutaman päivän. 

Lintu oli voimakkaassa sulkasadossa, joten se ei luultavasti ole pesivä.

Vähenevä peltosirkku

Tällä vuosituhannella Kotkan ainoa vakituinen peltosirkkupaikka löytyy Sakkaran Koiportaalta. Tänään paikalla lauleli kolme koirasta. Peltosirkut ovat sosiaalisia lintuja ja niiden reviirit sijaitsevat kuuloetäisyydellä toisitaan. Aiemmin Tavastilassa oli myös vakituinen kanta, mutta kahteen vuoteen paikalla ei ole lintua kuultu voimakkaan taantumisen takia. Yksi syy taantumiseen on se, että se on ollut etelässä gastronominen herkku, vaikkakin se on ainakin nyt laitonta.

Peltosirkku tuntuu suosivan lämpimiä, katajaa kasvavia ahoniittyjä. 

Toinen taantuva laji, mustavaris, ei ole kuulunut koskaan Kymenlaakson vakituiseen pesimälinnustoon, mutta muuttoaikainen esiintyminen on viime vuosikymmeninä suorastaan romahtanut. Tämä nuori lintu on näkynyt varisparvessa Kotkan Hovinsaarella. Linnun saattaa sotkea nokivarikseen, mutta mustavariksen nokan tyven paljas vaalea alue on 2kv linnulla juuri muodostumassa. Äänikin oli mustavariksen.