Haminan Lupinlahti on lintuharrastajien keskuudessa tunnettu vuosikymmeniä rastaskerttujen lisäksi keväisistä kaulushaikaroistaan. Jos lahti on talvella vankasti jäätynyt, alkukeväällä Lauttasalmen sillan sulassa on kohtuullisen helposti mahdollista nähdä rantaruovikossa hiippailevia kaulushaikaroita.
Tänä keväänä pääsiäispyhinä sattui tällainen tilanne. Vietimme Klasun kanssa paikalla muutamia tunteja kaulushaikaroita tarkkaillen. Ihmisiä oli paljon ja tunnelma kuin markkinoilla.
Ensimmäisen kerran havaitsimme kiirastorstaina yhden kaulushaikaran sillan lähettyvillä.
Ensimmäisenä pääsiäispäivänä lintu oli saanut kaverin ja ajoittain ne liikkuivat peräkkäin hiippaillen.
Toisena pääsiäispäivänä lintuja oli kolme. Sillan itäpuolella ilmeinen pariskunta ja länsipuolella kalasteli samanaikaisesti yksinäinen kaulushaikara.
Vaikka vietimme paikalla lämpiminä päivinä useita tunteja, lintujen ääntelyä emme kuulleet sinä aikana kertaakaan. Näillä varpailla kelpaa kyllä vesikasvillisuudessa tepastella.
Jäät lähtivät tänä vuonna Kotkan edustastalta jo viikkoja sitten, mutta muuttolintuja on näkynyt vähänlaisesti. Nykyisin ensimmäiset laulujoutsenet saapuvat Kymenlaaksoon jo helmikuun lopulla, jolloin perinteisistä ensimmäisistä muuttajista, kiuruista ja töyhtöhyypistä ei ollut vielä tietoakaan.
Laulujoutsenten lisäksi merihanhetkin ovat alkaneet saapumaan runsastuttuaan entistä aikaisemmin. Eilen Haminan Lupinlahdella näkyi ennätysmäärä merihanhia, 80 yksilöä. Kiuruja ei vielä juuri näkynyt lumisilla pelloilla.
Kuvassa Lupinlahden laulujoutsenpari liukkaalla jäällä ajelemassa tunkeilijoita reviiriltään pois.
Lupinlahdella oli eilen lintumaailmassa vilskettä. Telkkäkoiraat kosiskelivat innokkaasti naarastelkkää.
Ensimmäiset tukkasotkakoiraat ilmestyivät Kymenlaaksoon jo helmikuussa, mutta ensimmäiset nokikanat ilmestyivät Lupinlahdelle vasta eilen.
Kaulushaikaran runsastuttua varhaiset maaliskuiset havainnot ovat lisääntyneet. Kuvassa eilen rannalla hiippaillut lintu.
Kymenlaakson pelloilta puuttuvat vielä sulat pälvet. Joten vasta tänään Muhniemessä näkyi runsaammin töyhtöhyyppiä, 50 yksilöä. Myös ensimmäinen kurkipari oli saapunut lumiselle pellolle.
Viikonlopun aamut olivat aurinkoisen kirkkaita ja retket suuntautuivat pääasiassa rantalehtoihin.Vaikka puukiipijää pidetäänkin vanhojen kuusikoiden lintuna, niin kaikissa käymissämme vanhoissa tervaleppälehdoissa kuului puukiipijän vienoa laulua.
Talven ehdoton erikoisuus on ollut, että valkoselkätikkoja on tullut rantalehdoissa vastaan enemmän kuin hömötiaisia. Hömötiaisia on näkynyt vähemmän kuin koskaan aiemmin.
Syksyllä vaeltaneet asiaticatkin ovat luultavasti lähteneet palailemaan takaisin itään. Kuvan lintu löytyi vasta nyt paikalta, jossa se ei ole ollut aiemmin talvella näkynyt.
Kiikareilla lintua ei olisi saanut määritettyä, mutta kuvien perusteella se on asiatica (tummat jalat, otsan yli heikko silmäkulmajuoma, iphien kärjet heikosti valkeat ja kupeet lähes puhtaan valkeat).
Urpiaisia oli ilmestynyt hieman keskitalvea enemmän rikkaruohokentille. Itse olen nähnyt reilun viikon aikana yli 200 yksilöä kolmessa parvessa. Yhdessä parvessa oli myös kolme vuorihemppoa ja toisessa ainakin yksi tundraurpiainen. Kuvassa urpiainen.
Kymenlaakson peltoja peittää vielä reilu lumikerros ilman pälviä. Varsinaisesti muuttolintuja ei tullut viikonvaihteessa paljon vastaan. Kaatopaikan pälvellä näkyi eilen kevään ensimmäinen kiuru.
