Parin vuoden jälkeen Kymijoen suistossa Kotkassa näkyi jälleen nuoria pussitiaisia kolme yksilöä, merkkinä onnistuneesta pesinnästä jossain lähistöllä. Emoista on vain yksittäiset äänihavainnot Huumanpohjan rannalta kesäkuun lopulta.
Alakuvan linnusta näkyy hieman tuhruinen ulkonäkö merkkinä sulkimisesta aikuispukuun.
Hovinsaaren altaan ympäristö näyttää paranevan tällä hetkellä vuosi vuodelta pussitiaiselle soveliaammaksi pesimisympäristöksi, jollainen se oli takavuosinaan, parikymmentä vuotta sitten.
Pari päivää sitten vanha idänuunilintu ruokki vielä emonkokoisia poikasiaan yllättäen pihapensaissa. Kuvassa on nuori lintu, jolla höyhenpukukin oli vielä täysin kulumaton ja vihertävämpi kuin emollaan.
Kesäloman viimeisen viikon minilomamatkalla kävimme Porin hyviksi havaituilla Yyterin lietteillä. Edellisen kerran ehdimme vain pistäytyä torneilla, joten nyt päätimme olla paikalla muutaman päivän. Paluumatkan läpi kävimme Raumalla, jossa samaan aikaan oli myös lintuharvinaisuus, ruostepyrstö. Lintu oli edellisen kerran nähty Kotkan edustalla, Pyhtään Ristisaaressa, yli kaksikymmentä vuotta sitten.
Kotkassa lietteet puuttuvat, joten sitä enemmän Porissa näkyikin meillä harvinaisia ristisorsia, sadoittain suosirrejä ja muitakin sirrejä ja punakuireja.
Mustavarikset olivat Ulvilassa kerääntyneet keskiaikaisen kivikirkon vieressä vasta leikatulle pellolle. Mutta pian ne olivat jo hajalteen ympäri kaupunkia pienissä parvissa. Kotkalaisittain mustavaris on harvinaisuus, sitä näkee meillä vähemmän kuin haarahaukkoja.
Vanha mustavaris potretissa kuluneine nokantyvineen ja mustankiiltävänä.
Nuori, kiillottomampi mustavaris sierainhöyhenineen.
Ulvilan keskiaikaisen kivikirkon vanhan saarnastuolin taustaa.
Yyterin lietteitä Sannannokan tornista katsottuna.
Klasu, kaukoputki ja Yyterin rannat.
Alakuvassa Klasu on joutunut kuvaajaksi. Mm. Porin Langourasta löytyy hyviä lintutorneja. Ne on hyvin hoidettuja, heinät myös pitkospuiden sivuilta on leikattu pois ja etenkin, mikä tärkeintä: lintutornit ovat oikeassa paikoissa, koivut ja muut suuret puut on tornien edestä poissa, niiden takaa ei tarvitse kurkistella, kuten Kymenlaaksossa. Ja, koska oli lietteitä, oli lintujakin.
Kesäkuun lopun helteet toivat poikkeuksellisen paljon ohdakeperhosia eteläiseen Kymenlaaksoon.
Osa perhosista oli vielä säilyttänyt värinsä kohtuullisen hyvin.
Toiset ohdakeperhoset olivat jo reissussa rähjääntyneitä.
Mussalon Palaskylän paahteisilla apilakentillä näkyi ohdakeperhosia lentevän vielä tänään kymmenittäin.
Perhosen siipien alapuolen väritys sulautuu erinomaisti hiekkakentille.
Eilen näkyi parin vuoden tauon jälkeen paikalla myös yksi isonokkosperhonen. Sekin lienee vaeltanut sopivan ilmavirtauksen mukana etelämmästä.
Keskikesän helteet tuovat jo huomattavasti vähemmän lintuharvinaisuuksia. Mustaotsalepinkäinen on kuitenkin laji, joka saattaa joskus saapua vielä keskikesällä helteisten ilmavirtausten mukana. Näin Hovinsaarellekin ilmaantui mustaotsalepinkäinen vielä juhannuksen aikaan saalistelemaan.
