Viikko sitten lauantaina kävellessämme Kymijoen suistossa kuului yllättäen selän takaa viitatiaisen kutsuääntä. Lintu näyttäytyi hetkisen pienen pensaan latvassa ja lensi metsän sisään. Lintua ei enää tullut näkyviin etsinnäistä huolimatta.
Asetimme paikalle ruokinnan ja lintu ilmaantuikin muutaman päivän kuluttua paikalle aktiivisesti ruokailemaan kolmen hömötiaisen kaverina.
Alla olevassa kuvassa näkyy hyvin ylänokan tyven valkea läikkä, joka erottaa linnun valokuvissa hömötiaisesta. Valkea poski on takaosastaan viitatiaisella hieman rusehtava.
Ruskealla selkäpuolella ei näy siiven päällä hömötiaiselle tyypillistä vaaleaa paneelia.
Tässä hömötiainen, rodultaan borealis eli selkäpuoli on sillä harmaa. Linnun poski ulottuu niskaan valkeana ja siivellä näkyy vaalea paneeli sekä nokan tyveltä puuttuu vaalea läikkä.
Viikonlopulla näkyi edelleen urpiaisia ruderaattikentillä satapäisiä parvia. Joukossa näkyi myös muutamia alla olevia tundraurpiaisia.
Vuosiin ei ole näkynyt niin komeita urpiaisparvia ruderaateilla kuin tänä syksynä, viimeisen parin viikon aikana. Asian tekee mielenkiintoiseksi parvissa esiintyvät tavallista ruskeammat urpiaiset, jotka lienevät ruskourpiaisia. Kuvan etualalla punarintainen koiras ja oikealla naarasruskourpiainen.
Ruskourpiainen on selkäpuolelta lämpimän ruskea. Niskan ja selän värityksessä ei ole värieroa. Isojen peitinhöyhenien kärjessä on voimakas kellahtava sävy, kuten siipisulkien reunuksissakin.
Alakuvassa on sama koiraslintu etupuolelta.
Tässä naaras selkäpuolelta kuvattuna.
Sama naaras edestä kuvattuna. Linnulla on voimakas kellanruskea sävy rinnan yläosassa ja sivuilla.
Tänään löytyi myös kahdeksan yksilön vuorihemppoparvi. Niiden lämpimän ruskea sävy on hyvin samankaltainen kuin ruskourpiaisella. Kuvassa yläperästään ruusunpunertava koiras.
Tunturien vuorihemppo etelämmässä kesäisemmissä maisemissa ruderaatilla.
Eilen löytyi komea yhdeksän yksilön tunturikiuruparvi Kotkan Mussalosta. Tunturikiurujen päämuutto on usein lokakuun puolivälissä ilmojen viiletessä ja ensimmäisten lumisateiden tultua tuntureille.
Urpiaisia näkyi tänä viikonloppuna satapäisinä parvina ruderaattikentillä. Joukossa oli myös yllättävän paljon ruskeitakin urpiaisia. Kuvassa tavallinen urpiainen.
Myös tiltaltteja on edelleen runsaasti vesistöjen lähettyvillä pensaikoissa. Kuvan lintu on yksi kymmenen tiltaltin parvesta tältä päivältä.
Tänään löytyi myös yksi uusi europaea-rodun pähkinänakkelinaaras.
Sunnuntaina kävimme kunnon hanhiretkellä Elimäen ja Iitin suunnassa. Valkoposkien yhteismäärä lähenteli 200 000 yksilöä.
Elimäenjärvellä oli edelleen paikalla muutama päivä sitten löytämämme sinihanhea muistuttava risteymähanhi.
Kuvassa on Anserhanhen ja valkoposkihanhen risteymä. Punaiset jalat ja punainen nokka viittaavat Anseriin ja hartiahöyhenten kuviointi valkoposkihanheen. Hyvin pieni nokka ja runsas valkea väritys tuo mieleen eskimohanhen.
Kuvan punakaulahanhi on viihtynyt Elimäellä myös useamman päivän.
Kymenlaaksossa on Anserhanhia edelleen hyvin vähän. Päivän retkellä näimme niitä vain toistasataa yksilöä, tämä rossicuspari oli tien poskessa Sääksjärvellä. Pitempinokkainen koiras piti vahtia naaraan ruokaillessa.
Runsaasti valkoposkihanhia oli etenkin Iitin Sääksjärvellä. Kuva on kyläyhdistyksen lintutornista. Kymmeniä tuhansia hanhia oli iltapäivällä nähtävissä hienosti myötävalossa ja kyläläiset kävivät vieraineen niitä ihailemassa.
